Film noir
Tekstin linkkien kautta pääset katsomaan aineiston saatavuustietoja ja tekemään varauksia. Kaikki aineisto löytyy HelMet-kirjastoista.
Valikoima perustuu tällä hetkellä saatavilla olevaan aineistoon. Tästä aihepaketista puuttuu useitakin film noirin merkkiteoksia, sillä niihin ei välttämättä ole lainausoikeuksia tai niitä ei ole saatu ylipäänsä dvd-jakeluun. Sellaiset alan perusteokset kuin Kiss Me Deadly, Double Indemnity ja Touch of Evil puuttuvat kirjaston kokoelmista. Lisää hankitaan kuitenkin koko ajan.
Film noir eli musta elokuva ei ole niinkään elokuvan lajityyppi, vaan esittämisen tapa. Olennainen osa film noiria on sen alakuloinen, visuaalisesti vahva, klaustrofobinenkin tunnelma. Film noir ilmiönä lävistää eri genrejä, joten se ei ankkuroidu pelkästään rikoselokuviin tai psykologisiin jännäreihin. Kuitenkin rikos, yksinäisyys ja vieraantuminen ovat film noirin keskeistä tematiikkaa. Mustan elokuvan tunnelmaa on havaittavissa myös joissakin komedioissa, surrealistisessa elokuvassa, kauhussa ja etenkin melodraamoissa.
Film noiria voidaan ajatella olleen myös ennen itse termiä, minkä ranskalaiset kriitikot keksivät 1940-luvulla. Se sai tyylillisiä vaikutteita saksalaisesta ekspressionistisesta elokuvasta, jonka huippua edustaa kauhuelokuvan kivijalka, F.W. Murnaun Nosferatu vuodelta 1922, sekä Fritz Langin elokuvat Metropolis (1926) ja M – kaupunki etsii murhaajaa (1931).
Kulta-aika
|
|
|
Film noirin ydin-elokuvat tehtiin 1940-50-luvuilla, joten ne olivat usein mustavalkoisia ja siten hyvin graafisia ulkoasultaan. Kuten Carol Reedin Graham Greene-filmatisoinnissa Kolmas mies, näyttämönä toimii todennäköisesti suurkaupunki voimakaskontrastisine valoineen ja varjoineen.
|
Film noirin henkilöille on tyypillistä lakoninen huumorintaju. Heidän repliikkinsä ovat itseironisia ja säälimättömiä joka suhteessa. Humphrey Bogart näytteli varmaotteisesti juuri tällaisia hahmoja. Raoul Walshin ohjaama High Sierra oli hänen linkkinsä gangsterielokuvista moniulotteisimpiin film noir-elokuviin. High Sierran kirjailija W.R. Burnettin kanssa käsikirjoittanut John Huston ohjasi Bogart-elokuvat Maltan haukka ja Myrskyvaroitus. Howard Hawksin Syvä uni esitteli katsojille dekkaristi Raymond Chandlerin yksityisetsivähahmon Philip Marlowen, jota Bogart ruumiillisti. Lauren Bacall näytteli kahden edellä mainitun filmin lisäksi miehensä Bogartin kanssa elokuvissa Pimeä käytävä sekä Kirjava satama.
Robert Altmanin moderni Marlowe-adaptaatio vuodelta 1973, Pitkät jäähyväiset, on myös ehdottomasti näkemisen väärti.
|
|
|
|
Naiset ovat oma lukunsa film noir-elokuvissa. Femme fatale-hahmo eli ns. kohtalokas nainen on yleensä uljaspiirteinen, taidolla ehostettu ja toiminnallinen. Rita Hayworth Vidorin Gildassa, Gloria Swanson Billy Wilderin Auringonlaskun kadussa sekä Kim Novak Hitchcockin elokuvassa Vertigo – Punainen kyynel ovat kursailemattomia, mutta konstikkaita naisia.
Lisää klassista film noiria
Neo noir
Klassisen film noir-kauden jälkeen tyylisuunnan ominaisuuksia on sovellettu 1960-luvulta lähtien ohi genrejen. Näissäkin noir-henkilöt ovat usein tavalla tai toisella umpikujassa ja taipuvaisia tekemään epätoivoisia ratkaisuja.
Tärkein uuden mustan elokuvan tekijä on yhdysvaltalainen David Lynch. Hänen ohjauksiaan ”vinouttaa” hämärä tai kyseenalaistava maailmankuva, rikollisuuden elementit ja tietynlainen epätoivon eetos. Lynchin tuotanto käsittääkin melkein yksinomaan puhtaita noir-elokuvia:
Toinen amerikkalainen mustan nyky-elokuvan mestari on Quentin Tarantino. Hän on pastissien tekijänä vailla vertaa. Seuraavat elokuvat ovat hänen panoksensa film noir-ilmaisuun:
Lisää keskeisiä neo-noir-elokuvia
-
Taivas ja helvetti (Japani 1963, ohj. Akira Kurosawa)
-
Ajojahti: Le Samourai (Ranska 1967, ohj. Jean-Pierre Melville)
-
Bonnie and Clyde (USA 1967, ohj. Arthur Penn)
-
Mean Streets: Sudenpesä (USA 1973, ohj. Martin Scorsese)
-
Chinatown (USA 1974, ohj. Roman Polanski)
-
Varkaita kuten me (USA 1974, ohj. Robert Altman)
-
Taksikuski (USA 1976, ohj. Martin Scorsese)
-
Atlantic City (USA, Kanada, Ranska 1980, ohj. Louis Malle)
-
Tappava tunnustus (USA 1980, ohj. Brian de Palma)
-
Hammett – Tehtävä Chinatownissa (USA 1982, ohj. Wim Wenders)
-
Scarface (USA 1983, ohj. Brian de Palma)
-
Blood Simple (USA 1984, ohj. Ethan ja Joel Coen)
-
Pelin henki (USA 1987, ohj. David Mamet)
-
Mafiaveljet (USA 1990, ohj. Martin Scorsese)
-
Miller´s Crossing (USA 1990, ohj. Ethan ja Joel Coen)
-
The Two Jakes (USA 1990, ohj. Jack Nicholson)
-
Batman Returns (USA 1992, ohj. Tim Burton)
-
Carlito´s Way (USA 1993, ohj. Brian de Palma)
-
Heat – Ajojahti (USA 1995, ohj. Michael Mann)
-
Casino (1995 USA, ohj. Martin Scorsese)
-
L. A. Confidential (USA 1997, ohj.: Curtis Hanson)
-
Amerikan Psyko (USA 2000, ohj. Mary Harron)
-
Unelmien sielunmessu (USA 2000, ohj. Darren Aronofsky)
-
Mies joka ei ollut siellä (USA 2001, ohj. Ethan ja Joel Coen)
-
Collateral (USA 2004, ohj. Michael Mann)
-
Batman Begins (USA 2005, ohj. Christopher Nolan)
-
Sin City (2005, ohj.: Roberto Rodriguez)
Film noir-kirjallisuutta
- Silver Alain, Ursini James: The Noir Style (Aurum 1999)
- Silver Alain, Ursini, James: Film Noir (Taschen 2004)
- Kurki, Eeva: Varjojen ritarit: Jean-Pierre Melvillen elokuvat ja eksistentialistinen moraali (Taideteollinen korkeakoulu 1997)
- Server Lee, Gomran Ed, Greenberg Martin H.: The Big Book of Noir (Carrol & Graf 1998)
- Robert Porfirio, Alain Silver and James Ursini:Film Noir Reader 3 (Limelight Editions 2002)
- Buss, Robin: French Film Noir (Marion Boyars 2001)
- Salo, Matti: Seinä vastassa (Valtion painatuskeskus 1982)
- Bagh, Peter von: Rikoksen hehku (Otava 1997)
- Telotte, J.P.: Voices in the Dark : The Narrative Patterns of Film Noir (University of Illinois 1989)
- Hughes, Lloyd: Gangster Movies (Rough Guides 2005)
- Thomson David: The Big Sleep (BFI 1997)
- Nogueira, Rui: Elokuva Melvillen mukaan (Valtion painatuskeskus, 1989)
- Kaplan: Women in Film Noir (Englanti 1980)
Film noir-musiikkia:
Cd-rom: The Cannes Film Festival
Internetlinkkejä:
Lähdekirjallisuus:
- Kurki, Eeva: Varjojen ritarit: Jean-Pierre Melvillen elokuvat ja eksistentialistinen moraali
- Salo, Matti: Seinä vastassa
Rita Aihonen
Helsingin kaupunginkirjasto
|