Variaatio 30, Goldberg-variaatiot

Suunnatonta keskittymistä Bachin parissa (Kuva:www.flickr.com)

Gould levytti tästä suurimuotoisesta teoksesta kaksi täysin erilaista tulkintaa, koska hän tuli siihen tulokseen, että muunnelmat eivät olleet erillisiä harjoituksia vaan kuuluivat osiksi laajempaa kokonaisuutta muodostaen tempollisesti, harmonisesti ja ideologisesti yksittäisen teoksen. Ollessaan tietoinen tekniikan, kuten käsitteiden stereo ja dolby, luomista mahdollisuuksista levytyksen suhteen Gould oli erittäin motivoitunut tekemään uuden levytyksen, nimenomaan vuosien aikana tapahtuneen teknologian kehityksen myötä.

Vaikka Goldberg-muunnelmat (1741) sävellettiin alun perin kreivi Keiserlingin unettomuuteen, voi helposti todeta, ettei kyseessä ole varsinainen nukahtamislääke. Kreivi palkkasi soittajakseen Johann Gottlieb Goldbergin, joka soittaisi hänelle pehmeähköjä ja ilahduttavia kappaleita yön pimeinä tunteina. Tämä jäänee hieman tulkinnanvaraiseksi. Timothy Pagen toimittamassa kirjassa Kirjoituksia musiikista Gould analysoi teosta suppeasti, muunnelma muunnelmalta, tietenkin omasta perspektiivistään katsottuna. Lyhyistä analyyseistä huolimatta on pääteltävissä ensinnäkin se, miten hyvin hän tunsi teoksen, miten hän arvosti Bachin musiikin kontrapunktista rakennetta ja miten tärkeä teos Goldberg-variaatiot hänelle oli. Nuoruuden innolla, virtuositeetillä levytetty ensilevytys (1955) saa uuden ulottuvuuden vanhemman ja kokeneemman pianistin käsittelyssä.

Jos ajatellaan, että Gouldin levytysura alkoi Goldberg-variaatioilla ja sama teos on ollut hänen viimeisimpiä levytyksiään, rajaa se hänen elämänsä mitä hienoimmalla tavalla: teos alkaa aarialla (Gouldin ensilevytys 1955), jota seuraa 30 muunnelmaa ja teos päättyy aarian kertaukseen (Gouldin levytys 1981). Ikään kuin hän olisi tiennyt kuolevansa ja haluten näin jättää hyvästit tälle maailmalle, palaten tähän teokseen uudelleen 26 vuoden jälkeen.

Etusivulle

<< Edellinen  Seuraava >>