Töölön kirjaston historiaa
Helena Ruth
Töölön kirjasto ehti toimia viidessä eri paikassa Töölön alueella ennen muuttoa nykyiseen rakennukseen vuonna 1970. Kaikille aikaisemmille kirjastotiloille oli ollut yhteistä suuri tilanahtaus, joten muutto oli aikanaan käänteentekevä.
Aloitteen ensimmäisten sivukirjastojen tai haaraosastojen, jota termiä pitkään käytettiin, perustamisesta teki kansakoulujen johtokunta 1800-luvun lopussa vuonna 1898. Pääkirjasto, tuolloin nimeltään Helsingin kansankirjasto, oli perustettu 1860 Helsingin Rouvasväenyhdistyksen aloitteesta. Töölöön ja Hermanniin kaivattiin kirjastoja; erityisen suurena koettiin lukusalien tarve. Sörnäisissä toimi jo tuolloin Alli Trygg-Heleniuksen perustama, kaupungin avustama ns. kansankodin kirjasto.
Professori Sven Hirn kuvaa teoksessaan "Kansakirjastosta kaupunginkirjastoksi” miten johtokunta suunnitelmissaan kaavaili tiloja. Huoneistoksi kelpaisi muutama vuokrahuone, johon sijoitettaisiin lukusali ja kirjasto. "Kirjastonhoitaja, mieluiten naimaton kansakoulunopettaja, saisi pienemmän huoneen, siivooja voisi nukkua keittiössä". Niinpä johtokunta ehdotti vuonna 1898 lukusalein varustetun kirjaston perustamista.
Huvila Valo 1899-1910
Kirjastohanke eteni ripeästi ja maaliskuussa seuraavana vuonna vuokrattiin Töölöstä neljä huonetta käsittävä huvila Valo nykyisen Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Syyskuun alussa vuonna 1899 avattiin lehtisali ja varsinainen uusi lainakirjasto aloitti toimintansa 26. syyskuuta. Näin sekä lukusalin että lainausosaston käsittävä Töölön haaraosasto, vanhin varsinainen kaupungin omistama sivukirjasto, oli aloittanut toimintansa.
Kirjaston kalustamisessa noudatettiin englantilaisia esikuvia. Lehtipulpetteihin kuului messinkilukitus, joka oli tuotettu suoraan Englannista. Myös käsikirjaston kirjat oli kiinnitetty ketjuin ja lukoin. Turvatoimet olivat tehokkaat.
Istumapaikkoja Töölön haaraosastossa oli 40. Lukusali oli avoinna kello kymmenestä aamulla kahdeksaan illalla. Päivällä oli tosin kahden tunnin päivällistauko. Lainausosasto oli avoinna vain kaksi tuntia päivässä työpäivän päätteeksi klo 17-19.
Lukusalien käyttö oli maksutonta, sen sijaan kirjalainaus maksullista. Erityisesti lukusalin käyttö oli niin runsasta, että aika ajoin esiintyi järjestyshäiriöitä.
Läntinen Viertotie 30, Matrosoffin puutalo 1910-1913
Vuonna 1910 Töölön haaraosasto pääsi muuttamaan uusiin tiloihin Läntinen Viertotie 30:een. Matrosoffin puutalo sijaitsi vinottain vastapäätä nykyistä ooperaa. Täällä pidettiin kehnoa valaistusta suurena puutteena: öljylamput kärysivät ja paloturvallisuus tuntui uhatulta. Vuonna 1912 saatiin sähkövalo ja telefoni. Kun vielä aikaisemmin käytössä olleet lainausmaksut poistettiin samana vuonna, kasvoi lainaus heti kolminkertaiseksi.
Koko kaupunginkirjastossa lainausmaksujen poisto merkitsi lainauksen lisääntymistä peräti 62 prosentilla. Tämä aiheutti monenlaisia vaikeuksia, tilanahtaus kävi tuntuvaksi, kirjavarastot osoittautuivat riittämättömiksi ja kirjastovirkailijat joutuivat toisinaan rasittamaan itseään liiaksi. Lasten lainojen määrää jouduttiin rajoittamaan kahden aikaisemman kirjan sijasta vain yhteen kirjaan kerrallaan. Käyttöön otettiin kahden lainauskortin järjestelmä tietokirjallisuuden käytön lisäämiseksi. Toinen kortti oikeutti lainoihin kirjavarastosta kokonaisuudessaan, toinen vain tietokirjallisuuden lainaukseen.
Runeberginkatu 69
Vuonna 1913 Töölön haaraosastolle vuokrattiin uudet tilat Runeberginkatu 69:stä. Kirjaston toimintakertomuksessa todettiin, että " uusi huoneusto oli huomattavasti tilavampi ja hauskempi kuin haaraosaston entinen huoneusto".
Uusissa tiloissa oli myös erillinen lasten lukuhuone, joka oli avoinna klo 16-20. Lainausaika pidennettiin viideksi tunniksi päivässä. Lehtilukusali oli avoinna klo 10-14 ja 16-21. Lehtilukusaliin tuli 15 sanomalehteä sekä peräti 145 suomen- ja ruotsinkielistä aikakaus- ja lastenlehteä. Omaa kirjastorakennusta Töölön kirjastolle ei vielä 1930-luvun alussa suunniteltu, vaikka erityisesti kirjaston lainausosaston tilat olivat luvattoman heikot. Sen sijaan Rikhardinkadulla sijainneelle pääkirjastolle etsittiin kovasti sopivaa paikkaa eri puolilta Töölöä. Vuonna 1930 järjestettiin jopa arkkitehtikilpailu kirjaston sijoituksesta Museokadun ja Dagmarinkadun väliselle kulmatontille. Aatekilpailun voittaneelle arkkitehdille ei kuitenkaan annettu tehtäväksi uuden pääkirjaston suunnittelua. Tehtävä haluttiin antaa jo tuolloin Yhdysvalloissa asuvalle Eliel Saariselle, joka lupautui ottamaan tehtävän vastaan.
Seuraavana vuonna Saarinen muutti kuitenkin mielensä ongelmallisen tontin suhteen ja sähkötti, että kyseinen tontti on "ympäristönsä vuoksi aivan mahdoton arvokkaan kirjastotalon paikaksi". Ainoa mahdollinen tontti oli ns. puhtaanapitolaitoksen tontti paikalla, jossa nykyisin ovat hotellit Radisson SAS Hesperia ja Scandic Hotel Continental. Tämäkään suunnitelma ei toteutunut ja pääkirjastolle etsittiin tämän jälkeen tonttia vielä useista eri paikoista Töölön alueella. Kaikki ne kuitenkin raukesivat.
Töölön kirjaston tilakysymys nousi seuraavan kerran esille vuonna 1937. Tilanpuute koettiin ankarana. Kaupunginkirjaston johtokunnan mielestä Töölössä olisi tähdättävä Kallion kirjastoa vastaavaan uudisrakennukseen.
Mannerheimintie 48-50 (aik. Turuntie 24) 1939-1969
Uusi vaihe Töölön kirjaston historiassa alkoi vuonna 1939, jolloin päästiin siirtymään niin kutsutun tykistöpihan alueelle, ruotsinvallanaikaisen kasarmialueen entisen sairaalarakennukseen. Paikka sijaitsi Mannerheimintien varrella samalla paikalla, johon oli aikaisemmin kaavailtu uutta pääkirjastoa ja jolla nyt sijaitsee kaksi suurat hotellia. Tilat käsittivät aluksi vain 216 m2, mutta varsin pian saatiin käyttöön myös alakerran tilat, jolloin pinta-ala kasvoi 300 neliömetriin.
Täälläkin oli vielä aluksi suljettu hyllyjärjestelmä, jossa asiakkailla ei ollut tilaisuutta itse valita haluamiaan kirjoja. Kirjat oli pyydettävä virkailijalta. Voi vain kuvitella kuinka käänteentekevä uudistus oli, kun vuonna 1944 otettiin käyttöön avohyllyjärjestelmä. Samalla lainausosastojen päivittäinen aukioloaika piteni kymmeneen tuntiin päivässä.
Vuonna 1947 tiloja järjestettiin uudelleen. Saatiin erillinen opintosali ja lasten lainausosasto ja -lukusali. Seuraavana vuonna uusittiin aikuisten lainausosaston kalustus. Kirjojen esittely esittelyhyllyissä voitiin aloittaa. Lukusalin käyttö lisääntyi opiskelijamäärien kasvaessa 1940-luvulla. Tuolloin kirjasto myös tehosti opiskelunneuvontaansa. Samoin aloitettiin lasten satutunnit ja nuorten kerhotoiminta. Oheistoimintoina olivat myös opintokerhot, tietokilpailut, kirjaesittelyt ja näyttelyt. Töölön kirjaston lainaus kaksinkertaistui 1940-luvulla.
Näissä tiloissa kirjasto toimi 30 vuotta. Toimitilat kävivät pian ahtaiksi ja tilanpuute vaivasi niin asiakkaita kuin henkilökuntaakin. Uusia tiloja haettiin kaiken aikaa Samaan aikaan oli koko ajan vireillä myös uuden pääkirjaston saaminen Helsinkiin.
Kirjastotalon suunnittelu käynnistyy
Töölön kirjasto päätettiin monien eri vaiheiden ja vaihtoehtojen jälkeen rakentaa Topeliuksenpuiston kulmaan tontille, joka asemakaavassa oli merkitty julkisen rakennuksen tontiksi. Uuden kirjastotalon arkkitehdiksi valittiin professori Aarne Ervi. Arkkitehtikilpailua ei siis järjestetty. Luonnospiirustukset valmistuivat kesällä 1962. Rakennuslupaa ei kuitenkaan saatu ja asia pitkittyi myös muista syistä vuosia. Lehdistössä käytiin polemiikkia paikasta. Puistoon rakentamista vastustettiin.
Kirjaston toiminta Mannerheimintien varrella alkoi olla uhattuna, kun suurhotellien rakennussuunnitelmat alkoivat toteutua. Syksyllä 1968 alkoivat vihdoin rakennustyöt kirjaston tontilla.
Kivelän sairaala-alue 1969-1970
Kirjasto joutui kuitenkin muutamaan vielä kerran, kesällä 1969, kun hotellien rakentaminen alkoi. Väliaikaistilat, joissa kirjasto toimi puolitoista vuotta, sijaitsivat Kivelän sairaalan alueella purkutuomion saaneessa puutalossa.
Kirjastotalo, Topeliuksenkatu 6 1970 -
Uusi kirjastotalo avattiin yleisölle 22.12.1970 klo 15. Helsinkiläiset jonottivat kirjastoon ja suoranainen ryntäys jatkui alkuaikoina. Kaikki ikäluokat olivat edustettuina kirjaston käyttäjinä - uusi rakennus ositti heti tarpeellisuutensa. Musiikkiosasto, yksi kirjaston ylpeyden aiheista, Helsingin kaupungin kirjastoverkon ensimmäinen musiikkiosasto, avattiin kuitenkin vasta helmikuun lopulla 1971.
Rakennus edustaa tyyliltään modernismia ja on hieno esimerkki 1960-luvun kirjastosuunnittelusta. Suunnittelun lähtökohtia olivat rakennuksen ja sitä ympäröivän puistoluonnon saumaton yhteensovittaminen, kaarevat muodot, vaaleat värit ja valon vaikutus. Uusi kirjasto ei ollut vain kaunis rakennus, vaan alusta alkaen aktiivinen kirjasto täynnä käyttäjiä, talo jonka jokainen soppi eli ja toimi. Hyvien toimitilojen merkitys kirjastolle on kiistaton. Uuden kirjastotalon avaaminen helpotti osaltaan myös silloisen pääkirjaston paineita.
Erittäin vilkkaan 1970-luvun jälkeen kirjaston käyttö kääntyi laskuun 1980-luvulla, Syynä oli yleinen kirjastonkäytön väheneminen, mutta varmasti myös sillä oli vaikutusta, että keskustan kirjastoverkko koki suuria muutoksia. Uusi pääkirjasto sai vihdoin uudet tilat Itä-Pasilasta ja sekä Rikhardinkadun että Kallion kirjastot oli saneerattu upouusiksi.
1990-luku merkitsi taas aivan uutta aikakautta. 1990-luvun alussa Töölön kirjaston käyttö lähti mahtavaan kasvuun huolimatta siitä, että alueen asukasmäärässä ei tapahtunut muutoksia. Laman vaikutus näkyi vuosikymmen alkupuolella, mutta taloudellisen tilanteen parannuttuakin kirjaston käyttö on ollut jatkuvassa kasvussa. 1990 luvun aikana kirjaston lainaus kasvoi 69 prosenttia.
1990-luvulla kirjasto uudistui monella tapaa. Mittavammat remontit toteutettiin vuosina 1990 ja 1996. Pienempiä uudistuksia on tehty vuosittain. Vuoden 1990 muutostöissä parannettiin tilojen toimivuutta mm. laajentamalla lainaustoimistoa ja musiikkiosastoa sekä yhdistämällä lehtilukusali, jonne oli ollut erillinen sisäänkäynti, muun kirjaston välittömään yhteyteen. Vuonna 1996 uusittiin kirjaston ilmastointijärjestelmä ja neuvontatiskit aikuisten- ja musiikkiosastoilla.
Uusina aineistomuotoina tulivat mukaan cd-romit ja dvd-levyt. Ruotsinkielisiä asiakkaita ajatellen kirjastossa avattiin vuonna 1993 Svenska Galleriet. Tietotekniikka muutti työtapoja ja avasi kokonaan uusia mahdollisuuksia. Asiakkaiden käyttöön saatiin työasemia tietoverkkoyhteyksin, lasten osastolle avattiin vuonna 1994 lapsille tietotekniikan mahdollisuuksia tarjoava Suomen ensimmäinen lasten mediateekki. Asiakkaiden mahdollisuuksia omatoimiseen kirjastonkäyttöön lisättiin mm. hankkimalla pääteyhteyksiä ja lainausautomaatteja. Töölön kirjaston sunnuntaiaukiolo aloitettiin vuonna 1993.
Lähteet
Hirn, Sven, Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi. Helsinki 1998 Helsingin kaupunginkirjaston toimintakertomukset