Tytteli

Paratiisi

Sateisina aamuina se herää aikaisin. Aikaisin se herää myös sumuisina, räntäisinä sekä tuulisina aamuina. Poikkeuksina vain aurinkoiset, lämpimät aamut. Eivät siksi, että se nukkuisi kauemmin. Sellaisina aamuina sen on vain mukavampi herätä aikaisin. Oikeastaan sen on sittenkin helppo herätä. Sen vaimo on herännyt vieläkin aiemmin keittämään aamukahvia. Mutta sillä näyttää taas olevan harmaa aamu. Aavistaa jo, ettei saisi juoda kupillistakaan rauhassa, siitä minä pidän huolen.

Kissanikin rakastaa metsää. Takapihamme on oiva paikka kissalleni, joka tykkää olla ulkona. Jos asuisimme kaupungissa, emme ehkä olisikaan ottaneet kissaa, sillä siellä se ei voisi olla ulkona. Ja ulkona oleminen on kissalleni välttämätöntä.

Nousen pyöräni selkään ja poljen kohti koulua. Vedän keuhkoni täyteen raikasta ilmaa. Sitä en voisi tehdä kaupungissa asuessani. Koulun lähellä joudun lisäämään ääntä cd-soittimeeni, sillä kirjaston viereen rakennetaan jotain terveyskeskusta. Kukaan ei ole oikein selvillä mitä siihen rakennetaan. "Mutta mihin tulee se kirkko", kaikki kyselevät.

Koulun välitunnilla menemme ostarille. Laajasalon monipuolinen ostoskeskus on pelastus monelle. Lähinnä niille, jotka eivät pahemmin koulun ruoasta tykkää. Sieltä saa edullisilla hinnoilla pientä purtavaa, jotta jaksaisi taas palata välkältä kouluun matikan tunnille. Koulun jälkeen käyn lainaamassa kirjastosta pari kirjaa sekä palautan lainaamani cd-levyt ja poljen kotiin.

Myöhemmin olisi tarkoitus lähteä kavereiden kanssa nutalle. Se jääkin tällä kertaa väliin, sillä tuttavamme tulevat pistäytymään meillä. Jutellessamme saamme kuulla heiltä miten ihanassa paikassa asummekaan ja kuinka rauhallista ja ihana luonto täällä on. Ei kuulemma uskoisi, että asumme Helsingissä. "Paratiisi Helsingin kupeessa", he sanoivat. He itse asuvat keskellä Helsingin kaupunkia.

nim. tytteli