Helsingin kaupunginkirjaston Laajasalon sivukirjasto valmistui toukokuussa 1976 uuteen kirjasto- ja nuorisotaloon, missä kirjastolla oli käytettävissä 670 neliömetriä. Talon viralliset vihkiäiset olivat 17.11., mutta kirjasto oli aloittanut toimintansa jo toukokuussa.
70-luvun funktionalismia edustavan talon arkkitehtinä toimi Imre Weöres. Kirjaston sisustusvärit olivat - ja ovat edelleen - valkoinen, oranssi, ruskea ja vihreä. Kaikissa yleisötiloissa oli ajan tyyliin kokolattiamatto, mutta aikanaan se korvattiin käytännöllisemmällä materiaalilla. Tila oli avara ja yhtenäinen, vain lehtisali (nykyisin lukusalina) oli seinin erotettu muista yleisötiloista.
Rakennuksen keskelle laitettiin vehreä atriumpiha, joka on kesäisin kirjaston asiakkaiden käytössä. Pihaa koristaa pronssinen taideteos, Liisa Ruusuvaaran Lintuparvi (1972). Myös elävät linnut ovat viihtyneet sisäpihalla, yrittääpä jokunen pikkulintu joka vuosi pesiäkin siellä, yleensä huonoin tuloksin.
Avaamishetkellä Laajasalon kirjastossa oli tarjolla noin 14 000 nidettä ja lukutiloissa 45 lehteä. (Vrt. vuonna 2002 niteitä oli noin 40 000 kpl ja lehtiä 129.) Alussa kirjastossa työskenteli kaksi kirjastonhoitajaa ja kolme kirjastoapulaista. (Vuonna 2002 henkilökunnan kokonaisvahvuus oli kirjastonjohtaja ja 7 kirjastovirkailijaa.)
Elokuun alussa 1978 otsikoi Uusi Suomi näyttävästi: ”Tietokone valtaa jo kirjastotkin – Laajasalossa onnistunut kokeilu”. Tuolloin otettiin Laajasalon kirjastossa ensimmäisenä Helsingissä ja koko Suomessa käyttöön automaattinen, tietokoneohjelmoitu lainausjärjestelmä. Virkailijat eivät enää käyttäneet lainauskameran poljinta vaan lainat ja palautukset rekisteröitiin näppärällä optisella lukijalla, ”tassulla”, kuten nykyään.
Laajasalon kirjasto on ollut tiennäyttäjänä muillakin tavoilla. Vuonna 1993, Erkki Lounasvuoren ollessa Laajasalon kirjaston johtajana, alkoivat sunnuntaiaukiolot, jotka jatkuivat 2000-luvulle asti. Lounasvuori edisti myös Internetin tuloa yleisön käyttöön kirjastoon.
Lainaamisen lisäksi kirjastossa on alusta alkaen ollut monenlaista muutakin toimintaa: mahdollisuus musiikin kuunteluun ja lehtienlukuun, satutunteja, näyttelyitä, tapahtumia, taidetta. Kirjailijavierailuista mainittakoon Eeva Kilpi, aiheena rakkaus. Myös unia ja niiden selitystä käsittelevä esitelmä sai runsaan yleisön. Kirjaston henkilökunnan itse toteuttama nukketeatteri veti lapsiyleisöä kahdesti vuodessa v. 1997 alkaen.
Kirjasto on toiminut yhteistyössä monien paikallisten järjestöjen kanssa. Tällaisen yhteistyön tuloksena pidettiin esim. marraskuussa 2003 naurukouluttaja Vesa Karvisen luento ”Nauru ja huumori jaksamisen apuna”. Tilaisuuden oli järjestänyt Punaisen Ristin Laajasalon osasto, ja läsnä oli yli 80 henkeä.
Kirjastollamme on ennättänyt jo olla monta johtajaa. Heistä ensimmäinen oli Sirkka Elina Svedberg. Hänen seuraajiaan olivat mm. Marja-Leena Länsipuro, Outi Melén, Yrjö Ahonen ja Erkki Lounasvuori. Vuosina 1995-2005 kirjastoa johti Riitta Tenni. Syksyllä 2005 tehtävään astui Anja Karppala, joka toimii myös Kulosaaren kirjaston johtajana.
Sirkka Kettunen muistelee
Laajasalon kirjastossa vuosina 1976 – 1984 kirjastovirkailijana työskennellyt Sirkka Kettunen muistelee aikaa työntäyteiseksi, mutta myös antoisaksi. Seuraavassa sikermä hänen muisteluitaan:
- Avajaispäivänä vanhempi rouva kuskasi kottikärryillä kirjastoon suuren kiinanruusun. (Se on kirjastossa yhä vuonna 2004!)
- Iloinen rouva kysyi: ”Oiskos teillä se Waltarin kirja Orm Onnekas?” Virkailija (hetken hiljaisuuden jälkeen): ”Sitä nyt ei ikävä kyllä ole, mutta Felix Onnellinen kyllä löytyy.”
- ATK oli ”lapsen kengissä” ja kun se oikutteli pahimmillaan, olivat jonot pitkät. Suomalaiskansalliseen tapaan asiakkaat ottivat innokkaasti kantaa uuteen tekniikkaan. Henkilökuntaa kannustettiin huudoilla: ”Kantakaa Vantaaseen, – kyllä olis kirveellä töitä, – upposiko edistys suohon, - onko se jalalla polettavaa mallia, jne.
Lasten suusta kuullut hauskat jutut Sirkka muistaa hyvin:
- Ei nää pysy päässä kun mulla on niin luisut korvat! (Pikkutyttö yritti kuunnella musiikkia suurilla kuulokkeilla.)
- Vaari ja pikkutyttö palauttivat kirjoja. Virkailija kiitti, jolloin tyttö katsoi vuorotellen vaaria ja virkailijaa. Lausahti: ”Kiitos! Mistä kiitos? Vaarinhan tässä olisi pitänyt kiittää!”
- Poika oli päässyt ensi kertaa sisälle kirjastoon. Pysähtyi mykistyneenä ovelle ja totesi hengästyneenä: ”Katotaan, katotaan! Tutustutaan paikkoihin!” (Tästä tuli lentävä lause kirjastossa.)
- Kaksi erittäin nuorta miestä supisi runohyllyn edessä. Kun etsittyä ei tuntunut löytyvän meni virkailija tarjoamaan apuaan. Pojat tönivät toisiaan, - sano sinä, sano sinä, tyyliin. Lattiaa potkiskellen toinen lopulta ähelsi: ”No semmonen Tekameroone!” (Ei sattunut olemaan paikalla edes romaanipuolella!)
- Tulevaisuuteensa ilmeisen vakavasti suhtautuva nuori miehenalku hiippaili tietokirjojen puolelta ovelle päin. Pusero pullotti vyötärön seudulta epäilyttävästi. Kiusallinen virkailija tukki tien ja pyysi avaamaan puseron. Vyön alta löytyi edestä Ehkäisymenetelmät ja takaa Maijan ja Matin synnytyskoulu.
- Sateisenä päivänä tuli ovesta rouva sateenvarjoaan kokoillen. Pikkutyttö nyki omaa äitiään helmasta: ”Kato äiti! Tuolla tädillä on mukana räystäs!”
- Pikkupojat tappelivat antaumuksella lattialla hyllyjen välissä. Virkailija yritti mennä erotuomariksi. Tappelijat kääntyivät silmät leimuten erotuomariin päin ja ilmoittivat yhdestä suusta: ”Mitä sää tähän sekaannut! Tää on meidän tappelu!”
Jos sinulla on muistissa hauskoja sattumuksia kirjastokäynneiltä, voit lähettää niitä esim. sähköpostina Laajasalon kirjastoon. Saatamme julkaista niitä toisten iloksi. laajasalon_kirjasto@hel.fi