Kirviön kiikarissa: liikenne - osa 2

Miten laivat voivat kulkea turvallisesti törmäämättä ja ajamatta karille? Koska merikartoista voi nähdä merten ja järvien ”tiet” ja merimerkkien avulla löytää väylän vesillä ollessaan. Entä miten lentäjät osaavat ohjata konetta niin, ettei se törmää muihin ilmassa liikkujiin? Muun muassa näihin kysymyksiin löydät vastaukset tämän tietopaketin avulla.

Kirviön kiikarissa: liikenne julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa tutustutaan mm. liikenneturvallisuuteen, kevyeen liikenteeseen ja erilaisiin yksityisajoneuvoihin. Tässä toisessa osassa tutkitaan tarkemmin joukkoliikennettä. Alla olevista linkeistä voit siirtyä suoraan sinua kiinnostaviin osioihin.

Joukkoliikenne

Laajempi näkökulma joukkoliikenteen historiaan avautuu useiden asiantuntijoiden kirjoittamasta Eurooppa-sarjan teoksesta Eurooppalainen matkustaa.

Siinä käsitellään matkustustapojen ohella matkustamisen syitä, kuten muuttoa, pakolaisuutta ja kaupankäyntiä sekä tieverkkojen syntyä aina Rooman valtakunnan tieverkosta rautateiden, auton ja lentoliikenteen kehitykseen saakka.

Kaikille joukkoliikenteestä kiinnostuneille Kirviö suosittelee lisäksi Markku Nummelinin kuvateosta Matkalla - joukkoliikenteen mukana 25 vuotta. Se esittelee suomalaista rautatie-, vesi-, linja-auto-, lento-, ja raitiovaunu- ja metroliikennettä 1960-luvulta 2000-luvulle. Menneet ja nykyiset junavaunut, ruotsinlaivat, lentokoneet, bussit ja ratikat herättävät nostalgisia muistoja varttuneemmassakin lukijassa. Kuvatekstit valottavat yksityiskohtien kautta Suomen joukkoliikenteen historiaa.

Vesiliikenne

Vanhin joukkoliikennemuoto on vesiliikenne. Jo satoja vuosia ennen höyrykoneiden ja moottorien keksimistä kuljettivat erikokoiset veneet ja laivat tavaraa ja matkustajia maasta ja maanosasta toiseen. Merenrantakaupungeissa osa paikallisliikenteestäkin kulkee vesitse. Esimerkiksi Helsingissä kuljetaan säännöllisesti kaupungin edustan saariin, ennen muuta Suomenlinnaan ja Korkeasaareen. Säännöllisiin aikatauluihin perustuva vesiliikenne alkoi pääkaupungin vesillä 1800-luvun jälkipuoliskolla höyrylaivojen yleistyttyä.

Suomenlinna II -lautta kulkee Kauppatorin ja Suomenlinnan välillä. Kuva © Paul Williams, Helsingin kaupungin kuvapankki

Jotta laiva pääsisi perille, ei riitä, että se kelluu. Vesillä on osattava kulkea ajamatta karille ja törmäämättä muihin aluksiin. Sitä varten vedet on kartoitettu ja on luotu turvalliset väylät eli vesitiet. Suomen merikartoista vastaa Merenkulkulaitos. Erikokoisille aluksille on omat väylänsä; pienveneillä voi kulkea turvallisesti matalissakin vesissä, mutta isot laivat kulkevat omilla syvillä väylillään.

Suomen tärkeimmät vesitiet näet Merenkulkulaitoksen kartalta.

Suomen satamaliiton sivuilta löydät jäsensatamien yhteystietoja sekä satamat Suomen kartalla.

Helsingin Sataman sivuilta löydät tietoa Helsingin matkustaja- ja tavarasatamista ja terminaaleista. Eteläsatamalla, Länsisatamalla ja Sörnäisten satamalla on kullakin omat sivunsa, samoin vuoden 2008 lopulla avattavalla Vuosaaren satamalla, josta tulee Suomen päätavarasatama. Sivulta Alusten lähtö- ja tuloterminaalit näet, mistä säännöllisesti liikennöivät alukset lähtevät ja minne ne menevät.

Veneilystä kiinnostuneen kannattaa tutustua Veneily-aihepakettiin, jossa on myös tietoa merenkulun historiasta.

Kirjoja laivoista ja merenkulusta:

Wilkinson, Philip: Kaikkien aikojen laivat
Kirja kertoo alusten lisäksi myös merimatkailun historiasta: kauppa- ja tutkimusmatkoista, siirtolaisuudesta ja nykyajan huvimatkailusta.

Löytönen, Markku: Eteläisten merten salaisuus
Brittikapteeni James Cookin johtaman retkikunnan maailmanympärimatkalla 1768–1771 oli mukana myös suomalainen tiedemies Herman Spöring. Tarinan myötä tulevat tutuksi purjelaivalla matkustamisen vaikeudet ilman sähköisiä apuvälineitä ja valmiita karttoja.

Riimala, Erkki: Höyryä Helsingin vesillä
Kirja keskittyy Helsingin edustalla ja saaristossa liikennöineisiin höyryveneisiin ja ‑laivoihin. Lisäksi kirjassa on tietoa Helsingin vesiliikenteen kehityksestä noin 1830-luvulta 1950-luvulle sekä matkustajien muistoja.

Laivat ja merenkulku
Yksityiskohtaista tietoa vanhoista ja nykyisistä merenkulun apuneuvoista on useiden asiantuntijoiden kirjoittamassa suurteoksessa. Ilmestynyt aiemmin nimellä Merenkulun tietokirja.

Haluaisitko isona merikapteeniksi? Lue, mitä merenkulkualan ammattilaiset ja opiskelijat kertovat haastatteluissa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sivuilla.

Rautatiet

Euroopan ensimmäiset raiteet olivat kreikkalaisilla jo kolme tuhatta vuotta sitten: kärrynpyörien jättämät urat vahvistettiin ja kovetettiin. Seuraava askel rautateiden kehityksessä otettiin vasta noin viisisataa vuotta sitten, kun Keski-Euroopan hiilikaivoksiin rakennettiin puisia raiteita hiilivaunuja varten 1500-luvulla. Raudasta alettiin kiskoja valmistaa 1730-luvulla. Nämä ensimmäiset varsinaiset rautatiet olivat teollisuusratoja, ja vaunuja vedettiin yhä mies- ja hevosvoimin. Vasta 1820-luvulla opittiin valmistamaan teräskiskoja, jotka olivat riittävän kestäviä raskaille höyryvetureille ja säännöllinen rautatieliikenne saattoi alkaa.

Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin 31.1.1862. Aluksi junia kulki vuoropäivinä kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan ja matka yhteen suuntaan kesti yli neljä tuntia. Nykyisin matka taittuu nopeimmillaan reilussa tunnissa ja junavuoroja lähtee päiväsaikaan 1-2 tunnin välein. Ruuhka-aikaan Helsingin rautatieasemalta lähtee eri suuntiin kymmeniä junia tunnissa.

Rautatieasemalla on lähdön tunnelmaa. Kuva © Markku Juntunen, Helsingin kaupungin kuvapankki

Suurten kaupunkien välinen junaliikenne on nykyäänkin vilkasta, mutta pienille asemille ja seisakkeille, paikkakunnille, joissa on vähän asukkaita ja matkustajia, pysähtyy vain harvoja paikallisjunia. Monia vähäliikenteisiä junavuoroja on myös lakkautettu viime vuosikymmeninä. Jos junavuoroja vähennetään, kun matkustajia on vähemmän, alkaa helposti ketjureaktio: lopulta liikenne lakkaa kokonaan, kun loputkin matkustajat siirtyvät käyttämään busseja ja omia autoja. Junaliikenne on suunniteltu suuria matkustaja- tai tavaramääriä varten, muutaman matkustajan kuljettaminen sähkö- tai dieselveturin vetämällä junalla tulee liian kalliiksi. Hiljaisimmilla rataosuuksilla liikenne hoidetaan nykyaikaisilla kiskobusseilla, joiden edeltäjiä olivat legendaariset lättähatut.

Kirjoja junista ja rautateistä:

Coiley, John: Juna
Kirja on erinomainen tietolähde. Se tutustuttaa sinut myös rautateiden asetinlaitteisiin ja opastimiin, jotka ovat välttämättömiä vilkkaan rautatieliikenteen sujumiseksi

Vandewiéle, Agnés: Junat
Kirja esittelee rautatiehistorian merkkipaaluja ja tulevaisuuden junia. Paljon kuvia, vähän tekstiä.

Kiiskinen, Kyösti: Rautahevon kyydissä : Junamatka Matin ja Liisan päivistä Pendolinoon
Arkistojen aarteisiin ja tekijöiden keräämään tietoon pohjautuva kirja esittelee Suomen rautateiden historiaa ja rautatiehen ja juniin liittyvää kulttuuria. ”Matti ja Liisa” tarkoittavat Juhani AhonRautatie-romaanin päähenkilöitä, 1800-luvun suomalaista maanviljelijäpariskuntaa, jotka romaanissa pääsevät elämänsä ensimmäiselle junamatkalle.

 VR työnantajana ‑sivuilla voit tutustua myös rautateiden ammatteihin. Tiedätkö mitä tekee liikennesuunnittelija?
 Ratahallintokeskus vastaa Suomen junaratojen ylläpidosta ja valvoo junaliikennettä valtakunnallisesti.

Kaupunkiliikenne

Raitiotiet ja kaupunkijunat

Monissa suurkaupungeissa ensimmäinen joukkoliikenneväline on ollut raitiovaunu. Ensimmäiset raitiovaunut olivat hevosvetoisia, mutta niin pian kuin sähköä alettiin hyödyntää kaupungeissa, muuttuivat myös raitiovaunut sähkökäyttöisiksi. 1800-luvulla aluksi hevosvetoisina, mutta 1900-luvun alkuun mennessä lähes kaikilla raitioteillä oli siirrytty sähkökäyttöisiin vaunuihin.

Kirjoja raitiovaunuista:

Nummelin, Markku: Raitiotiet
Alku, Antero: Raitiovaunu tulee taas
Kirjoissa tutustutaan maailman merkittäviin raitiovaunukaupunkeihin ja erityisesti Suomen ja Helsingin kaupungin joukkoliikennehistoriaan.

Suomen Raitiotieseuran (SRS) nettisivuilta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa nykyisistä ja menneistä raitioteistä ja ‑vaunuista. Sieltä löydät muun muassa Helsingin, Turun ja Viipurin raitiovaunut ja vanhat linjakartat sekä Jorma Rauhalan kirjoittaman johdannon aiheeseen Raitiotiet Suomessa. Ratikoiden lisäksi SRS:n erityisen kiinnostuksen kohteena ovat johdinautot sekä lähijunat ja metro

 Haluatko ratikkakuskiksi? Katso lisätietoja HKL:n kuljettajakurssit -sivuilta.

Bussit

Niihin kaupunginosiin, joihin ratikat, junat tai metro eivät ulotu, pääsee bussilla. Helsingissä on aamuyölinjat mukaan lukien yli sata kaupungin sisäistä bussilinjaa, joilla pääsee joka kolkkaan. Kun mukaan otetaan koko pääkaupunkiseutu, linjojen määrä nousee noin kolminkertaiseksi. Helsingissä linja-autot alkoivat kulkea säännöllisesti 1930-luvulla, ja HKL:n sininen bussi onkin ollut vuosikymmenien ajan tuttu näky pääkaupunkimme kaduilla.

Kirjoja:

Hannikainen, Jukka: Sinisen bussin tarina : Stadin dösat 1936-1967
Kirja sisältää yksityiskohtaisia tietoja ja kuvia Helsingissä käytössä olleista busseista ja julkisen liikenteen kehityksestä.

Herranen, Timo: Hevosomnibusseista metroon : vuosisata Helsingin joukkoliikennettä
Kirja käsittelee Helsingin paikallisliikenteen historiaa kokonaisuutena: kaupungin kasvua, teknistä kehitystä, joukkoliikennettä yksityisautoilun vaihtoehtona.

Ojanen, Olli J.: Linja-autot : niemistä ja notkelmista maalikyliin ja maailmalle
Suomen linja-autoliikenteen tarina 1920-luvulta 2000-luvulle.

Helsingin sisäisten linjojen aikataulut ja kartat löytyvät kätevästi HKL:n nettisivuilta, pysäkkikohtaiset aikataulut ja seutulinjat sekä Espoon ja Vantaan sisäiset linjat YTV:n sivuilta.

 Haluatko bussikuskiksi? Tutustu kuljettajan työhön VR:n nettisivuilla: Rekrytointi VR – uratarinat – linja-autonkuljettaja
 Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry on linja-autoharrastajien oma yhdistys, jonka nettisivuilta löytyy runsaasti kuvia ja yksityiskohtaista tietoa viime vuosisadan linja-autoista.

Liikenteen valvonta ja ohjaus

Kaupunkialueella on paljon vilkasliikenteisiä katuja ja risteyksiä, joissa pelkkä etuajo-oikeuksien ja muiden liikenteen perussääntöjen noudattaminen ei takaa, että liikenne sujuu. Tarvitaan liikennevaloja ja muita ohjauskeinoja, jotta vältyttäisiin kolareilta.

Liikennevaloja voidaan myös linkittää toisiinsa, jolloin erillisohjattujen liikennevalojen toiminta vaikuttaa muihin niitä lähellä oleviin liikennevaloihin. Aikaohjatut liikennevalot taas toimivat ennalta laaditun aikataulun mukaisesti eivätkä huomioi liikenteen vaihteluita.

 Tampereen kaupungin Liikennevalot-sivulta voit lukea lisää liikennevalojen toimintaperiaatteista.
 Helsingin kaupungin Liikenteenohjauskeskuksen sivuilta löydät tietoa liikenteen ohjauksesta ja valvonnasta.
 HKL-Linjaseurannassa http://www.hkl.fi/kartta voit seurata Helsingin paikallisliikenteen kulkuneuvoja, jotka ovat mukana langaton verkko ‑kokeilussa.

Lentoliikenne

Lentoliikenne on matkustusmuodoista nuorin. Nykyään lentämisestä on tullut tärkein mannertenvälisen henkilöliikenteen muoto, koska lentokone on pitkillä matkoilla nopein väline. Myös naapurimaihin ja oman maan sisällä lennetään etenkin työmatkoilla, jos välimatka on pitkä tai on kiire. Lyhyillä matkoilla lentokone ei ehkä olekaan nopein väline, koska lähtöpaikka ja määränpää sijaitsevat usein kaukana lentokentästä. Lentokentälle ei myöskään sovi saapua viime tingassa, vaan on varattava aikaa lähtö- ja tuloselvityksiin. Kotimaan lennolle lähtevän on saavuttava lentoasemalle yleensä vähintään puoli tuntia ennen lähtöaikaa, matkatavaroiden kanssa matkustavan vähintään tuntia ennen. Ulkomaille matkustavan on syytä saapua tätäkin aikaisemmin.

 Lisätietoja lentoon lähdöstä saat esimerkiksi Ilmailulaitos Finavian sivuilta.
 Tiesitkö, että Suomessa on 25 lentoasemaa?

Malmin lentokenttä. Kuva © Scanfoto, Helsingin kaupungin kuvapankki

Lentoliikenne muistuttaa hyvin paljon laivaliikennettä, sillä koneet ”uivat” ilmassa kuten laivat vedessä. Ilmassa on kuitenkin huomioitava pituuksien ja leveyksien lisäksi korkeuserot. Koska lentonopeudet ovat muuhun liikenteeseen nähden moninkertaisia, on lentoliikennettä valvottava jatkuvasti tarkkaan. Lentokoneiden on myös pysyteltävä riittävän kaukana toisistaan, ettei törmäyksiä tapahdu esimerkiksi turbulenssin eli ”ilmakuoppien” aiheuttamien lentokorkeuden vaihteluiden takia. (David Blatner: Lentoon!)

Lentokentillä maan pinnalla tapahtuvaa liikennettä valvoo asemataso- eli rullausvalvonta. Kiitoratoja ja laskeutuvia ja nousevia koneita valvoo tornilennonjohto. Nousun jälkeen tai ennen laskeutumista, noin 50 kilometrin säteellä kentästä, kone on lähialueen lennonjohdon valvonnassa. Usean kilometrin korkeudessa ja kauempana lentokentästä konetta valvovat aluelennonjohtokeskukset, joita on pienissä maissa yleensä yksi, suurimmissa maissa useita, jopa kymmeniä. Lentokoneet ovat siis koko matkansa ajan yhteydessä lennonjohtoon, joka välittää lentäjille tietoa muusta liikenteestä ja sääolosuhteista ja tarvittaessa jakaa käskyjä, joiden mukaan lentäjien on toimittava. (David Blatner: Lentoon!)

Kirjoja:

Golluch, Norbert: Mitä tapahtuu lentokentällä
Piirroskuvitettu kirja kertoo perheen lähdöstä etelänmatkalle. Samalla tutustutaan lentokentän toimintoihin ja ammatteihin.

TEK: tekniikan tietokeskus 4
Kirjan sivuilla 73–127 kerrotaan koneista, laitteista ja lennonjohdosta. Suositellaan tuleville lentäjille, mekaanikoille ja insinööreille.

Blatner, David: Lentoon! - Kaikki mitä olet halunnut tietää lentämisestä
Mitä ovat ilmakuopat? Miten lennonjohto toimii? Miten lentokoneet pääsevät turvallisesti ilmaan ja perille määränpäähänsä? Mitä lennon aikana tapahtuu ohjaamossa ja matkustamossa?

Lentokone ennen ja nyt
Yleistietoa ilmailun historiasta ja lentokoneista.

Wallenius, Leena: Lotan koeaika
Lennokasta luettavaa nuoren lentoemäntäkokelaan arjesta.

 Töihin lentoasemalle? -sivustolla (Finavia) sekä Finnairin koulutussivuilla on tietoa ilmailualan ammateista.

Verkkonäyttelyjä ja muita liikennesivustoja

Heurekan Älykästä liikennettä -näyttely
Sivusto esittelee näyttelyn sisältöä. Siinä kerrotaan mm. ajosimulaattoreista, liikennesuunnittelusta ja liikenteen valvonnasta.

Heurekan Laivat ja meri -näyttely
Verkkonäyttelyssä on neljä osiota: Laivat, Satamat, Navigointi ja Merenkulkijat. Tutustu monipuolisesti merenkulun historiaan ja tekniikkaan.

Trafiikki-museot ry
Liikenteeseen ja kulkuvälineisiin erikoistuneiden museoiden yhteiseltä Internet-sivustolta löydät ajankohtaista tietoa eri museoiden näyttelyistä ja linkkejä museoiden omille kotisivuille.

Vierailukohteita Suomessa

Ratikkamuseo (Helsinki)
Entisessä raitiovaunuhallissa, Kulttuurikeskus Korjaamon yhteydessä on Helsingin kaupunginmuseon Ratikkamuseo. Siellä voit tutustua oikeisiin vanhoihin raitiovaunuihin, leikkiä kuljettajaa tai rahastajaa. Ei pääsymaksua.

Lasten liikennekaupunki (Helsinki)
Se on melkein kuin huvipuisto, mutta sinne ei mennä vain huvittelemaan vaan myös oppimaan liikennesääntöjä ja -käyttäytymistä. Kesäisin ja koulujen loma-aikoina Lasten liikennekaupungissa voi käydä maksuttomilla teoria- ja ajotunneilla ihan omin päin, kouluvuoden aikana siellä järjestetään opetusta päiväkotiryhmille ja koululuokille.

 Kirviön kiikarissa: liikenne - osa 1

Lauri Seutu
Maunulan kirjasto

 Kirviön kiikarissa -sarja

Julkaistu 22.10.2008