Paksuja kirjoja
|
Kirjoja, jotka eivät ihan heti lopu kesken!
|
|
Hussey, Charmian: Salaisuuksien laakso
Gummerus, 2005
Lansburyn kartanolla oli aina ollut kummallinen maine. Vuosikaudet kartanon portilla vieraillut postinkantaja Fernley on pohtinut koko elämänsä kartanoon kätkeytyvää salaisuutta, mutta ei ole löytänyt vastausta kysymyksiinsä. Eräänä päivänä hän saa kannettavakseen kirjeen, jonka vastaanottaa lastenkodissa kasvanut lontoolainen Stephen Lansbury. Sukulaisistaan tietämätön Stephen kutsutaan yllättäen ottamaan haltuunsa isosetänsä Theodoren testamentissa säädettyä perintöä. Hänestä tulee Cornwallissa sijaitsevan Lansburyn kartanon omistaja, mutta hänen täytyy noudattaa tarkasti testamentin ehtoja, muuten hän menettää koko omaisuutensa.
|
5-6-luokkalaisille
|
|
Kartano osoittautuu kiehtovaksi paikaksi, mutta siellä tapahtuu myös epämiellyttäviä asioita. Joku tuntematon olento siirtelee Stephenin tavaroita paikasta toiseen ja tekee pesän hänen sänkyynsä. Samotessaan kartanon mailla Stephen kohtaa tihutöitä tehneen kuokkavieraansa avun tarpeessa. Vastauksia kartanossa riehuneen vihreäsilmäisen olennon alkuperään ja isosedän kohtaloon hän löytää kartanon kirjaston pölyisestä kirjahyllystä. Vanhat päiväkirjamerkinnät paljastavat isosedän nuoruudessa seikkailleen tutkimusmatkalla Amazonin sademetsissä.
Kirjoituksissaan isosetä ylistää sademetsien valtavia, ikiaikaisia puita kulkiessaan alueilla, missä kukaan ei ole ennen häntä käynyt. Isosetä on kuitenkin kirjoittanut tekstinsä kauan ennen nykyaikaisia metsäkoneita, joilla metsää kaadetaan ennennäkemättömän tehokkaasti. Stephen lukee isosedän kokemuksista apea hymy huulillaan. Mitähän isosetä ajattelisi, jos näkisi Amazonin sademetsät nykyaikana? Hän ymmärtää, että isosedän aikoihin asiat olivat toisin kuin nyt. Silloin kukaan ei olisi osannut edes kuvitella, kuinka monet lajit olisivat vaarassa kuolla sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena. Voisiko Stephen itse tehdä mitään metsien ja luonnon suojelemiseksi?
|
|
|
|
|
Kujanpää, Mari: Minä ja Muro
Otava, 2009
Lauhan ainoa ystävä on leikkikarhu Muro, uskollinen murheiden kuuntelija. Koulussa on pelkästään kurjaa, koska Lauhaa kiusataan. Äitikin pitää vain pikkuveljen kaltaisista reippaista ja iloisista lapsista, mutta Lauha ei jaksa yleensä edes nauraa. Hän on vain surullinen. Onneksi luokkaan ilmestyy työharjoitteluun yhdeksäsluokkalainen Heta, joka haluaa isona opettajaksi. Lauha voi piirtää Hetan kanssa välitunneilla ja opetella neiti Sebeliuksen johdolla urkuharmonin soittamista. Koulupäivät muuttuvat siitä lähtien iloisemmiksi.
|
1-2-luokkalaisille
|
|
|
|
|
Miller, Kirsten: Kiki Strike ja tehtävä varjokaupungissa
Otava, 2007
Kaksitoistavuotiaaksi saakka Ananka Fishbein on viettänyt tuiki tavallista elämää. Hänen keskivertopäivänsä voisi tiivistää yhdeksi mauttomaksi mössöksi kodin ja koulun välillä, kunnes eräänä päivänä kaikki muuttuu. Hän löytää kotinsa ulkopuolelta valtavan kuopan ja olennon, joka katoaa kuoppaan. Tästä alkaa seikkailu Kiki Striken johtaman tyttöjen Iskuryhmän joukoissa New Yorkin alla levittäytyvässä Varjokaupungissa. Maanalaista verkostoa ovat käyttäneet hyväksi aikoinaan salakuljettajat ja edelleen rikolliset ovat tyttöjen kannoilla samoissa tunneleissa. – Tyttönä olemisen hyviä puolia – kuten yllätysmomenttia, näkymättömyyttä ja ihmisten myönteisiä ennakkokäsityksiä – kannattaa käyttää hyväksi, jos joutuu todelliseen vaaraan!
|
5-6-luokkalaisille
|
|
|
|
|
Nesbö, Jo: Tohtori Proktorin aika-amme
Gummerus, 2010
Älli ja Liisi saavat takaperin kirjoitetun postikortin Pariisista. Kortin selvästi pahasti kastunut teksti paljastuu tohtori Proktorin avunpyynnöksi. Hän on jäänyt aikaloukkuun lähdettyään Ranskaan tapaamaan rakastettuaan Juliette Margarinia. Ystävysten täytyy matkustaa heti tohtorin perässä. Perillä odottavat tohtorin entinen rakastettu Juliette ja hänen nykyisen aviomiehensä Claude Clichén häijyt virtahepojoukot . Tohtorin keksijäapulaisen kehittämän aikasaippuan avulla ystävykset lähtevät aikamatkalle voidakseen muuttaa ratkaisevia tapahtumia Tohtorin Proktorin ja Julietten elämässä.
|
3-4-luokkalaisille
|
|
Aikasaippuan avulla matka menneisyyteen onnistuu helposti. Ei tarvitse tehdä muuta kuin täyttää kylpyamme vedellä, odottaa, että saippua alkaa vaahdota ja sukeltaa veteen. Jos keskittyy ajattelemaan paikkaa, vuosilukua ja päivämäärää, pääsee ajassa taaksepäin. Mutta ajatusta ei kannata päästää harhailemaan, muuten voi tupsahtaa väärään kohtaan historiaa, kuten Älli pian huomaa! Hän putoaa väärälle näyttämölle ja on sotkeutua cancan-tanssijattarien jalkoihin.
Koska Tohtori Proktorin ja Julietten tarinaa voivat muuttaa vain Gustave Eiffelin kuuluisat siltapiirustukset, ystävysten täytyy palata käänteen tekevään hetkeen 1800-luvulla. Huima aikaseikkailu johtaa heidät keskiajalle Jeanne d´Arcin luokse, Waterloon taisteluun Napoleonin sotajoukkojen leiriin ja keskelle Ranskan vallankumousta.
|
|
|
|
|
Nuotio, Eppu ja Tolonen, Tuutikki: Kuunsulka
Tammi, 2006
Kaverukset Myrsky ja Aalto viettävät syyslomaa Helsingissä. Aalto valmistautuu sirkusesitykseen ja Myrsky rakentaa Eläinmuseoon näyttelyä myyttisistä eläimistä. Aalto ei ehdi sirkusharjoituksilta pitää seuraa Myrskylle ja tahtoisi Myrskyn tutustuvan sirkuskaveriinsa, trapetsitaiteilija Olegiin. Myrsky taas haluaisi vain viettää lomaa kahdestaan parhaan kaverinsa kanssa. Syyslomasuunnitelmat muuttuvat kokonaan. Kaiken lisäksi Myrskyn ulkomailla asunut äiti ilmoittaa yhtäkkiä muuttavansa takaisin kaupunkiin vuosien poissaolon jälkeen.
|
3-5-luokkalaisille
|
|
Eräänä päivänä purkaessaan näyttelylaatikoita Myrsky löytää näyttelyyn tulleesta ylimääräisestä laatikosta kaksi lintua, joiden alkuperää ei kukaan museossa osaa selittää.”Kaksi pitkäkaulaista lintua, silmät suljettuina, aivan kuin ne olisivat nukkuneet.” Joku on vieläpä asetellut ne symmetrisesti vierekkäin, pitkät kaulat toisen vartalon reunaa myötäillen. Toinen lintu on väreiltään tumma ja kiiltävä, sen sulat hohtavat himmeästi harmaata ja sinistä. Toinen lintu on tulenvärinen, yhtä hohtavasulkainen kuin toinenkin, mutta vaalea ja sillä on keltainen nokka.
Lintujen silmät olivat kiinni, aivan kuin ne olisivat juuri nukahtaneet ja voisivat avata silmänsä minä hetkenä hyvänsä. Ne olivat ihmeellisen elävän näköisiä.”
Kun Myrsky ja Aalto katsovat yhdessä lintulaatikkoon, toisen linnun silmäluomet näyttävät värähtelevän. Samalla linnun höyhenistä irtoaa kuunsulka, jonka Aalto saa sirkusesitykseensä onnenamuletiksi.
|
|
|
|
|
Paolini, Christopher: Eragon
Tammi, 2005
Eragon löytää Selkärankavuoristosta onton kiven, mutta kukaan ei osaa kertoa, mihin sitä käytetään. Eräänä yönä kivi alkaa vinkua ja lopulta siitä kuoriutuu lohikäärmeenpoikanen. Koska lohikäärme on safiirinsininen, Eragon ristii sen Safiraksi. Vaikka lohikäärme ei ymmärrä sanoja, sen kanssa pystyy kommunikoimaan kuvien ja tunteiden avulla. Päivä päivältä Eragon ja lohikäärme kykenevät tavoittamaan toistensa ajatukset yhä kauempaa, jopa viidentoista kilometrin päästä.
|
4-6-luokkalaisille
|
|
Eragon saa tietää menneisyydessä eläneistä, rauhaa vaalivista lohikäärmeratsastajista, jotka pystyvät kuulemaan oman lohikäärmeensä ajatukset ja ovat vahvempia, älykkäämpiä ja tarkkanäköisempiä kuin tavalliset ihmiset. Myös lohikäärmeet ovat viisaita. Niissä on enemmän viisautta kuin edes kuningas osaisi toivoa itselleen.
Safira kuitenkin kasvaa joka päivä. Pienilläkin lohikäärmeillä siipivälin mitta voi olla yli kolmekymmentä metriä. Niistä voi kasvaa suurempia kuin talot! Eragonilla on siis ongelma. – Kuinka hän pystyy pitämään jättikokoisen lohikäärmeensä piilossa tulevina vuosina?
|
|
|
|
|
Peltoniemi, Sari: Kissataksi
Tammi, 2010
”Olipa kerran vanha nainen. Hän oli vain yhden kerran, niin kuin meillä ihmisillä on aina ollut tapana. Hän oli niin vanha, että häntä saattoi kutsua mummoksi, vaikkei hänellä ollut lapsia eikä siis lapsenlapsiakaan.
Olipa yhdeksän kertaa seitsemän kissaa. Sanotaanhan, että kissoilla on yhdeksän henkeä. Tässä kirjassa kerrotaan vain kunkin kissan yhdestä elämästä. Muuten kirjasta tulisi liian paksu ja siinä olisi niin paljon kissa-asiaa, että lopussa sinäkin naukuisit, kasvattaisit viikset ja alkaisit juoda kermaa lautaselta.”
|
1-3-luokkalaisille
|
|
Juho tutustuu kissamummoon käytyään kerran elokuisena iltana mummon kotona syömässä pullaa ja juomassa mehua. Siitä lähtien mummon kissat ilmestyvät kuin aaveet hänen kulkureiteilleen, milloin koulunpihalla, milloin urheilukentällä. Juho on varma, että kissoilla on hänelle asiaa.
Pikkukissa Jupiter johdattaakin hänet pian uudestaan mummon talolle ja Juho näkee nyt, että Sirkka-mummo on surusta sairas. Hänen miehensä on kuollut, eikä mummoa huvita enää mikään. Kissoilla on kuitenkin oma suunnitelmansa. Ne tahtovat etsiä mummolle talonmiehen, joka remontoisi, tekisi lumityöt ja muut kotihommat mummon puolesta, aivan kuin mummon mies Vallu ennen kuolemaansa. Mummon mielestä kissoilta on sammunut viimeinenkin älynloiste, mutta kissat pitävät päänsä ja julistavat, että mummo itse oli melkein sammunut. Ihmisenkin pitäisi ymmärtää, milloin tarvitsee apua!
Kissat ovat hioneet suunnitelmaansa jo pitkään. Niiden mielestä mummon elämästä ei tulisi mitään ilman miestä ja lisäksi ne itse tahtoivat nähdä vähän maailmaa. Juhon pitäisi ryhtyä kuljettamaan niitä kaupungin rajalle, että ne voisivat vuorotellen etsiä maalta mummolle sopivaa miestä. Juho suostuu kissataksin kuljettajaksi, vaikka epäileekin matkaa pitkäksi. Koulupäivinä ei matkaa voisi tehdä, mutta hauskaa kissataksin ajaminen varmasti olisi.
Kissat aikovat paljastaa Juholle erityislahjan, mutta sitä ennen hänen täytyy vannoa eräs juhlallinen vala. Jupiterin nerokas suunnitelma johdattaa lopulta yllättävän miesehdokkaan mummon kahvipöytään.
|
|
|
|
|
Polva, Anni: Tiina harrastaa
Karisto, 2010
Todella paksuun kirjapakettiin mahtuu kokonaista kolme kirjaa!
Kaikenikäisten lukijoiden kestosuosikki Tiina kokeilee näyttelemistä koulun juhlassa äidin vastustusta uhmaten kirjassa Tiinastako näyttelijä. Äiti määrää niin kovin helposti kaikenlaisista asioista, mutta kummitäti on rennompi. Tällä kertaa hän antaa lahjaksi muotifarkut, joista Tiina on ikionnellinen. Kaverit kuitenkin saavat hänet tuunaamaan farkkuja mattoharjalla vielä hienommiksi vakuuttamalla, että farkkujen täytyy olla mahdollisimman kuluneet. Seuraa tappelu veljen ja äidin kanssa.
|
3-5-luokkalaisille
|
|
Anteeksipyytäminen on kuitenkin kamalinta, mitä Tiina tietää, vaikka omatunto kuinka soimaisi. Mieluummin hän vaikka virkkaa pitsiä! Koulun näytelmä on lopulta varsinainen menestys, mutta Juha ei tunnu innostuvan lainkaan Tiinan näyttelijänlahjoista…
Tiinaa tarvitaan Juhan ja muiden kavereiden kanssa ensiapukurssilla ja Juhan seurana enon kotitilalla. Metsään on kuitenkin viritetty salakavalat karhunraudat. Ellei Tiina jälleen toimisi esimerkillisen neuvokkaasti, saattaisi enon lemmikkikoiran henki olla vaarassa.
Hevoskärpänen puraisee koulun tyttöjä kirjassa Tiinakin ratsastaa. Leila, Nina ja Veljen tyttökaveri pääsevät oikeaan ratsastuskouluun, mutta Tiina on varma, että äiti ei ikinä tule kuuntelemaan hänen pyyntöjään. Ratsastus on liian kallis harrastus. ”– Kaikki toiset saa mennä joka paikkaan, ja ne nauraa minulle kun minä en pääse mihinkään”, Tiina yrittää vedota äidin tunteisiin. Jopa Juha ilmoittaa menevänsä. Murtuneena Tiina päättää vielä yrittää kääntää isän pään. Apua hän saa lopulta yllättävältä taholta, isän vieraalta, joka pyytää Tiinaa maalle hoitamaan hevosia.
|
|
|
|
|
St. John, Lauren: Viimeinen leopardi
Nemo, 2010
11-vuotias Martine odottaa kesälomaa Sawubonan luonnonsuojelualueella lemmikkinsä, valkoisen kirahvin Jemmyn kanssa, kun hänet äkkiä kutsutaan Zimbabween. Martine kapinoi. Miksi hän ei saa edes kesälomalla rentoutua rauhassa kirjoja lukemalla? Viisas ennustaja Grace sanoo hänelle, että aina ei voi itse valita elämänsä polkuja. Martinen tulee vain luottaa lahjaansa, kykyyn parantaa eläimiä, ja ottaa vastaan oma kohtalonsa, vaikka hänen tiensä ei tule olemaan helppo.
|
3-5-luokkalaisille
|
|
Zimbabwessa Martine joutuu keskelle vaarallisia tapahtumia. Kerrotaan, että muinaisen soturikuninkaan Lobengulan aarre löytyy viimeisen leopardin lepopaikan alta. Aarretta ei voi löytää ennen kuin leopardi on kuollut. Aarretta ovat etsineet monet turistit, geologit ja päälliköiden jälkeläiset tuloksetta. Luonnonsuojelualueella toimii safariyrittäjänä Ratcliffe, joka suunnittelee mittavaa metsästysoperaatiota rikkauksien löytämiseksi. Hän ei kaihda tavoitteessaan likaisimpiakaan keinoja. Majatalon emäntä Sadie on jo useasti joutunut Ratcliffen kiristyksen kohteeksi, eivätkä Martine, Ben ja Ngwenyankaan välttämättä kykene henkeään vaarantamatta suojelemaan Khan-leopardia metsästäjien juonilta. Hyvät neuvot ovat todella tarpeen, kun he kohtaavat Ratcliffen miehet Mustan kotkan alueella ja saavat selville heidän suunnitelmansa.
|
|
|
|
|
Turtschaninoff, Maria: Arra
Tammi, 2010
”Tämä tapahtui ennen kuin Neara kuristi käärmeen ja ennen kuin kuningas Suleman katosi merille. Tämä tarina kertoo siitä, kuinka Lagora niitti mainetta kuvakudoksillaan ja kuinka Lavoran ja Urundian välille solmittiin toinen rauha. Mutta sittenkin kaikkein eniten tämä on tarina mykästä Arrasta, laulujen Arrasta, mustahapsi-Arrasta, Arrasta joka laski perustan Lagoran rikkauksille, Arrasta joka syntyi pienessä Simoran kylässä Simmol-puron varrella rautaruukin kukoistusaikaan.”
|
4-6-luokkalaisille
|
|
Syntymästään asti vieroksuttu Arra on puhekyvytön, mutta hänellä on kaksi lahjaa. Hän osaa valmistaa käsillään hienompia punoksia ja kutoa parempi kankaita kuin kukaan muu. Lisäksi Arralla on laulun lahja. Hän ymmärtää tuulten ja purojen lauluja. Laulu vaikuttaa hänessä kuin luonnonvoima. Toimiessaan kutojana Lagoran kaupungissa hän kohtaa prinssi Surandon, joka ensimmäistä kertaa osoittaa häntä kohtaan hyväksyntää. Ennen kuin Arra voi saada prinssin omakseen Lagoran on solmittava rauha Urundian kanssa, ja silloin Arran on tultava osaksi suurta maan laulua ja tunnettava kaikkien laulujen mahdin punoutuvan yhdeksi sisällään. Hän joutuu panemaan viimeiseen tärkeään lauluun kaiken oman tahtonsa. Kun laulu vihdoin kuohuu ulos hänen suustaan vuoret siirtyvät ja maa järisee.
|
|
|
|
|
Julkaistu 11.1.2011
Lisää paksuja kirjoja
|
|
|
|
|
Tiina Tuomainen
Malmin kirjasto
|
|
|