|
Hyvä harrastus! –sarjassa koululaiset kertovat omista harrastuksistaan. Sarjan aloittaa Hulda, joka harrastuksena on sirkus.
|
|
|
|
Miksi juuri sirkus?
Pelleksi ei voi kutsua. Vaikka se tuleekin usein ensimmäisenä mieleen, kun sanoo harrastavansa sirkusta.
Kahdeksas vuosi menossa, 15 vuotta ja peruskoulun vika luokka käynnissä. Tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin suunta kohti puksua, eli pukinmäkeä, missä sijaitsee Pukinmäen Sirkuskoulu.
Monet ihmiset kysyy mistä olen keksinyt sirkuksen. Se on hyvä kysymys, mutta tosi vaikea vastata.
Luulen et monikin asia on vaikuttanut sen keksimiseen. No pienestä asti ollut kova temppuilemaan, niin kuin monet muutkin lapset.
|
|
Hulda Kirjasto 10:ssä
|
|
Eka tietysti, siis heti kun tv:stä olin nähnyt, ihailun kohteeksi nousivat voimistelijat ja tanssijatkin, kuten osa suvustani, nousivat myös lähes idoleiksi.
Sirkuskoulun aloittamista vonkasin koko ensimmäisen kouluvuoden. Äiti ihmetteli, mistä senkin olin päähäni saanut, nykyään mietin samaan. Viime keväänä kuitenkin keksittiin että ainakin osasyynä voi olla Sirkus Pomeranssi niminen lasten kirja.
Sirkuksen kanssa samaan aikaan aloitin myös telinevoimistelun ja uinnin, luistelu oli ollutkin jo vuotta aikaisemmin. Päivät olivat täynnä, ja viikonlopun lisäksi vain keksiviikko oli vapaa, tokaluokkalaiselle aika raskasta. Vuoden, luistelu kahden, kuluttua ei ollut noista neljästä jäljellä enää kuin sirkus.
Oon aina ollu kova vaihtaa harrastuksii, alottaa ja lopettaa. Kaikkea on harrastettu pianon soitosta karateen, mutta sirkus on pysynyt. Oikea kestosuosikki.
 
Huldan vanteella esittämä kohtaus Myrsky, sekä kangastähdet (Sirkus Kipinän joulushow Lumi, kuvat © Mattias Erkkilä)
Ai millainen harrastus se sitten on?
Monipuolinen, se on ensimmäisenä mieleen tuleva sana. Meitä on kaikenlaisia sirkustelijoita, itseoppineita, jossain ryhmässä käyviä ja vaikka vain sellaisia jotka katsovat sirkusta.
Se sopii kaikille, yksin viihtyjille, ryhmässä riehujille, luoville ihmisille joilla on mielikuvitusta, urheilullisille ja lyhytpinnaisille. Samalla kun saa uusia kavereita, jos ei halua ei tietenkään ole pakko saada uusia kavereita, voi pitää hauskaa. Ei se aina ole niin vakavaa, toisin kuin esimerkiksi luistelu tai voimistelu. Kaikista ennen sirkusta harrastetuista lajeista on hyötyä, sirkuksessa usein käytetäänkin esimerkiksi näyttelemistä ja tanssia. Itsevarmuuskin nousee esitysten myötä.
Ikärajoja ei oikeastaan ole, mutta useat aloittavat jo nuorempana. Meidän sirkuskoulussamme alaikäraja on 5 vuotta ja siitä ylöspäin ei ole oikeastaan rajoja. Lajien määrä on päätähuimaava, ja niitä voidaan keksiä lisää tai soveltaa, joten kaikille löytyy ”se oma laji”. Kaikkea kuitenkin pitää kokeilla, erikoistuminen nimittäin alkaa vasta parin vuoden kuluttua aloittamisesta.
Ja vanhemmillekin tiedoksi, ettei laji ole edes kovin kallis. Mitä hienommat harjoitustilat sitä enemmän se maksaa. Jos ei halua aloittaa ennen kokeilemista, voi käydä sirkus kesäleirillä.
Eläimiä? Ei meillä ainakaan sellaisia.
Yleisesti tavallisista sirkuskouluista ei löydy eläimiä, kyllä varmaan poikkeuksiakin löytyy. Kaikissa sirkuksissa ei ole edes klovneja tai taikureita vetämässä pupua hatusta.
Välineiden ja erilaisen opetuksen saatavuus riippuu aivan sirkuskoulusta. Meillä ei esimerkiksi ole nuoraa (paitsi löysänuora, jota ei luokitella samaan kuin tavallista nuoraa, minun muistaakseni ja mielestäni ainakaan).
Löysänuora ja lumihevoset (Sirkus Kipinän joulushow Lumi, kuva © Mattias Erkkilä)
Sirkus voidaan jakaa useisiin luokkiin (nämä ovat ne miten minä olen tottunut jakamaan.):
 Ilma-akrobatia (esim. trapetsi, keinutrapetsi, nuora, kangas, köysi, rengastrapetsi... jne.)
 Perusakrobatia (esim. erilaisia kärrynpyöriä, kuperkeikkoja... jne.)
 Pari- ja kolmenakrobatia (joskus neljänkin, pariakro eroaa molemmista hieman)
 Isommat pyramidit (isommissa porukoissa, suuria näyttäviä pyramideja)
 Tasapainoiluvälineet (esim. rola-bola, pallo, puujalat, löysänuora... jne.)
 Jonglööraus & jalkajonglööraus (esim. diabolo, devilstick, pallot, keilat, huivit, renkaat... jne. tavallinen jonkka)
 Yksipyöräinen (niitä on erityyppisiä, ja kokoisia.)
 Tuolit (akrobatiaa tuolien kanssa, joskus jopa pariakroa)
 Vanteet (esim. pöyrittelyä käsissä, kahdeksikkoa kahdella tai yhdellä… jne.), tämä on tosin useimmiten yhdistetty jonglööraukseen.
 Venyvyys (esim. skorpioneja, spagaatteja…jne.)
 Käsilläseisonta, erillaisien korokkeiden päällä
 Klovnit
 Taikurit
Harjoituksissa ei ole pelkkiä näitä, vaan myös lihaksia.
Nuoremmilla nämä tehdään usein leikkien myötä, mutta vanhemmilla ei välttämättä.
Portaat rakentumassa (Sirkus Kipinän joulushow Lumi, kuva © Mattias Erkkilä)
Ammatti sirkuksesta
Sirkuksesta voi saada myös ammatin (opettaja, tai jopa kiertävän sirkuksen mukaan). On mahdollista suorittaa sirkustaiteilijan tutkinto.
Meidän sirkuksessamme ovat ryhmät 1-8 ja 8 on alkeisryhmä.
Itse olen harrastanut seitsemän vuotta, ja nyt siirryin ryhmään 3 ja keskityn vanteisiin sekä akrobatiaan. Minusta tulee samalla entisen ryhmäni apuopettaja, olin ryhmässä 6, sillä aikaisemmin ei ollut aikaa siirtyä eteenpäin.
Pienempänä ei ehkä saa itse rakentaa esityksiään, mutta vanhempana se luultavasti on mahdollista.
Useissa sirkuskouluissa on "keikkoja", eli sirkus on tilattu jonnekin esiintymään tai opettamaan.
Trapetsityttö ja lumikaverit (Sirkus Kipinän joulushow Lumi, kuva © Mattias Erkkilä)
Onko erilaisia sirkuksia?
Kyllä. Perinteiset ja modernit ovat suurimmat luokat.
Maailmankuulu Cirque Du Soleil on moderni sirkus, joka korostaa ihmisiä ei eläimiä, ja jos pitää olla eläimiä niin ihmiset pukeutuvat eläimiksi. Se on satua, tarinaa, taikuutta ilman taikuria.
Perinteisestä sirkuksesta hyvä esimerkki on oma Finlandiamme. Siellä on eläimiä, klovneja, taikureita ja kaikkea sitä muuta mitä sirkukselta voi odottaa. Kiertävä sirkus telttansa kanssa ”Sirkus on saapunut kaupunkiin!”.
Itse pidän modernista enemmän, musiikkikin vetää puoleensa. Moderni on liukuvaa ja sulavaa, se menee esityksestä toiseen ja vie tarinaa eteenpäin. Perinteinen sirkus menee vain esityksestä toiseen: PAM! esitys alkaa – loppuu taptap, tirehtööri tulee puhumaan, PAM! toinen esitys alkaa – loppuu tap tap, klovnit PAM!, tirehtööri puhuu, PAM! esitys alkaa… ja niin edespäin.
Tunnelmassakin on suuria eroja. Modernissa on kaikkia tunteita, esimerkiksi surua, iloa, vihaa ja rakkautta. Perinteisessä kaikki on iloista tai jännittävää.
Joissakin sirkuksissa oli ennen myös ”kummajaisia”, ja muutamia näistä löytyy nykyäänkin, parrakkaat naiset ovat ehkä yleisimpiä.
Sirkuskirjoja
|
Eräs omista suosikeistani on Sirkus Pomeranssi. Se kuuluu Kultaisiin kirjoihin ja on seuraavan kirjan tavoin myös klassikko. Se kertoo perheestä, jolla on oma sirkus. Kaikki on hyvin, mutta eläimet alkavatkin kapinoimaan. Miten käy lopussa? Suosittelen kaiken ikäisille.
Darren Shanin Friikkisirkus on jo hyvin tunnettu kirja. Se kertoo kahdesta pojasta, jotka pääsevät katsomaan kiellettyä friikkisirkusta.
|
|
|
|
|
|
Eero Taivalsaaren Sirkuselämää: suomalainen sirkus kautta aikojen, kertoo nimensä mukaan suomalaisen sirkuksen historiasta, teksti on pitkää ja ehkäpä tylsistyttävää, mutta kuvia katsoo mielellään.
Klassikkona toimii Enid Blytonin Seikkailujen Sirkus, joka on samaa sarjaa esimerkiksi Seikkailujen Saaren kanssa.
Kirjassa seikkailee neljä nuorta ja papukaija Kiki. Tällä kertaa nelikön seikkailut johtavat syrjäiseen louhosmökkiin ja monimutkaisten seikkailujen kautta sirkukseen. Kirja voisi sopia noin 9-vuotiaille.
|
|
Paroni Teräksen sirkustemppu kertoo erikoisesta parivaljakosta: radiota ja tangolevyjä kuunteleva, kärsätön, nimetön ja surullinen norsu joka tapaa kirahvitrubaduurin. Yhdessä he päätyvät sirkukseen, josta seuraa aikamoinen sekamelska. Kirja sopii kaiken ikäisille.
|
|
|
Sirkusmusiikkia
Levyjä kannattaa lainata. Perinteisen sirkuksen ystäville suosittelisin levyä The Grand Old Circus Band. Levyltä löytyy useimmat sirkusesitysten klassikot ja musiikki tuo ensimmäisenä mieleen sirkuksen tai paraatin. Laulua kappaleissa ei ole, mutta sitä on mukava kuunnella.
Kaikki Cirque du Soleilin levyt ovat suositeltavia, mutta tunnetuimmat täällä Suomessa ovat Alegría ja Delirum. Niitä esitettiin tänä syksynä Suomessa. Kielenä toimii suurimmaksi osaksi englanti ja ranska.
Lisää tietoa sirkuksesta
Sirkuksesta on vaikea löytää esimerkiksi tietokirjoja, mutta jos oikeasti on kiinnostunut ja intoa etsimiseen riittää, niin kyllä löytyy esimerkiksi sirkustaiteilijat, sirkuseläimet, sirkustemput ja sirkushistoria aihehaulla Helmetistä.
- Hulda, 15 v. -
Hulda työskenteli TET-harjoittelijana Kirjasto 10:ssä syksyllä 2007 (Kirv. huom.)
 Hyvä harrastus! -sarja
Alkoiko sirkusharrastus kiinnostaa? Keskustele aiheesta Jutturuudussa.
|