Frederic Chopin 1810-1849
Varhaisvuodet. Varsova
Frederic (Fryderyk) Chopinin isä Nicolas muutti Ranskasta Puolaan vuonna 1787. Voidaan vain arvailla, miksi Nicolas Chopin lähti juuri Puolaan onneaan etsimään, mutta eräs syy pysytellä pois Ranskasta ilmenee hänen kirjeestään sukulaisilleen, jossa hän totesi haluavansa välttyä joutumasta värvätyksi vallankumousarmeijaan.
Fredericin musiikillinen lahjakkuus ilmeni hyvin varhain. Hän soitti pianoa hyväntekeväisyyskonserteissa ja aatelisperheiden illanvietoissa jo kuusivuotiaana ja sävelsi ensimmäisen poloneesinsa (puolalainen tanssi) seitsemän ikäisenä. Varsinaiset musiikkiopintonsa hän aloitti vuonna 1816 viulisti Wojziech Zywnyn johdolla. Pian Fredericin hämmästyttävä taito kävi selväksi, eikä hän enää tarvinnut Zywnyn opetusta.
Chopin siirtyi 1826 Varsovan konservatorioon, jossa hän opiskeli harmoniaa, musiikinteoriaa ja säveltämistä opettajanaan Jozef Elsner. Chopin julkaisi ensimmäisen teoksensa, Rondon, op.1, viisitoistavuotiaana. Vuonna 1829 hän sai sävellysdiplomin.
Chopin opiskeli konservatoriossa opetussuunnitelman mukaisesti, kuten muutkin oppilaat, mutta hänen todellinen rakkautensa oli piano, ja yritykset saada hänet säveltämään muille instrumenteille osoittautuivat turhiksi. Elsner ymmärsi oppilaansa poikkeuksellisen lahjakkuuden (hän kirjoitti raporttiinsa: ”Chopin, musiikillinen nero”), eikä yrittänyt enää kovinkaan määrätietoisesti vaikuttaa tämän valintoihin. Kerrotaan, että Elsner olisi halunnut Chopinin säveltävän suuren puolalaisen oopperan, jollaista kansallisesti odotettiin, mutta se oli toiveajattelua; piano oli Chopinille kaikki kaikessa.
Wien, Pariisi
Opinnot Varsovassa olivat takanapäin, ja oli tullut aika esittäytyä suuremmalle yleisölle. Vuonna 1829 Chopin päätti suunnata Wieniin, jossa hänellä oli ystäviä, jotka pystyivät suhteillaan järjestämään hänelle esiintymisiä. Chopin piti kaksi konserttia Wienin kuuluisassa oopperatalossa. Hän sai innostuneen vastaanoton ja vakuuttui siitä, että hänen kannatti ryhtyä kierteleväksi pianovirtuoosiksi. Hän palasi pian Varsovaan, jossa hän maaliskuussa 1830 konsertoi kansallisteatterissa. Yleisö oli haltioissaan, ja esitys toistettiin muutaman päivän kuluttua. Eräässä arvostelussa todettiin:
”Nämä teokset ovat onnellinen kaiku kansallisista sävelmistämme. Chopin tietää, mitä ääniä pelloillamme ja metsissämme soi. Hän on kuunnellut puolalaisia kylälauluja ja yhdistänyt kotimaansa sävelet taidokkaiksi sävellyksiksi, jotka hän esittää hienostuneesti.”
Menestysten innoittamana Chopin oli valmis lähtemään Varsovasta ja palaamaan Wieniin. Tällä kertaa vastaanotto ei ollut läheskään niin suotuisa kuin aikaisemmin. Yksi syy siihen oli musiikillinen: wieniläisyleisö suosi nyt toisenlaista musiikkia kuin Chopinin keskittymistä ja älyllistä ponnistelua vaativia sävellyksiä. Toinen syy oli ilmeisesti poliittinen. Puolalaiset olivat aloittaneet kapinan Venäjän valtaa vastaan, eikä puolalainen säveltäjä saanut Venäjän liittolaismaassa ansaitsemaansa huomiota. Chopin oli jo palaamassa erästä ystäväänsä seuraten takaisin Puolaan, mutta ei ehtinyt matkaan. Chopin kysyi neuvoa vanhemmiltaan, jotka rukoilivat häntä pysymään erossa kapinasta. Isän mukaan Frederic palvelisi maataan parhaiten lahjakkuutensa avulla, säveltäen.
|
|
|
Frederic Chopinin vanhemmat Nicolas Chopin ja Justine Krzyzanowska
Heinäkuussa 1831 Chopin lähtee Wienistä. Hän matkustaa Münchenin ja Stuttgartin kautta Pariisiin, jonne hän saapuu syyskuussa. Matkalla hän kuulee venäläisten vallanneen Varsovan, ja tarinan mukaan hän tuolloin sävelsi kuuluisan Vallankumousetydinsä.
Chopin saapuu Pariisiin syyskuussa 1831. Hän oli vähissä varoissa, mutta kaupunki oli täynnä mahdollisuuksia. Hän sai vähitellen yhä laajemman kannattajajoukon; musiikissa oltiin siirrytty romantiikkaan, ja Chopinin musiikki herätti suurta kiinnostusta. Hän alkoi saada mainetta ja ystävystyi kuuluisien taiteilijoiden, mm. Lisztin, Berliozin, Bellinin, Heinen, Meyerbeerin ja Delacroix’n kanssa. Hänen taloudellinen asemansa parani hänen antaessaan soittotunteja varakkaissa pariisilaisperheissä. Hän tutustui myös puolalaisiin emigrantteihin, jotka kokoontuivat Chopinin uuteen huoneistoon kuuntelemaan tämän soittoa.
Vuosina 1834 ja 1835 Chopin teki useita matkoja Saksaan, ja myös siellä, kuten Ranskassa, suuri yleisö alkoi vähitellen oppia tuntemaan hänen töitään - etydejä, preludeja, valsseja ja masurkoita.
Chopinin intiimi ja lyyrinen musiikki liikutti yleisöä syvästi. Kaikessa herkkyydessään se oli kuitenkin samalla kertaa rakenteeltaan lujaa. Hänen sävellyksensä ovat aina viimeisteltyjä, harkinnan ja muuntelun muovaamia, harmonialtaan hallittuja.
Madame George Sand
Chopin oli tavannut kuuluisan kirjailijan George Sandin (Aurore Dudevant) ensimmäisen kerran syksyllä 1836 Franz Lisztin välityksellä. Madame Sand oli mennyt nuorena naimisiin ja saanut kaksi lasta, mutta jättänyt onnettoman avioliiton ja asettunut asumaan Pariisiin. Hän oli jo kuuluisa kirjailija tavatessaan Chopinin, ja kuuluisa myös tavoistaan esiintyä julkisuudessa. Nämä kaksi henkilöä olivat luonteiltaan toistensa vastakohtia, mutta tunsivat ajan myötä voimakasta vetoa toisiinsa. Ajan myötä - näin voidaan sanoa varsinkin Chopinin kohdalla, sillä pidättyväisenä ja herkkänä hän koki Madame Sandin levottomuutta herättävänä, eikä aluksi pitänyt tätä miellyttävänä.
Vuonna 1837 Chopin vieraili Lontoossa pianotehtailija Pleyelin kanssa ja otti samalla matkalla selvää terveydentilastaan. Diagnoosi oli selvä: hän sairasti keuhkotuberkuloosia. Chopinin palattua Pariisiin alkoi hänen ja George Sandin kymmenen vuotta kestänyt kuuluisa yhdessäolo, jota sävyttivät voimakkaat tunne-elämän vaihtelut, tyvenet ja myrskyt.
Talven 1838-39 Chopin ja George Sand lapsineen viettivät Mallorcalla. Chopinin tuberkuloosi oli alkanut vaivata entistä enemmän, ja tarkoituksena olikin viettää talviaika kuivemmassa ilmanalassa. Aluksi kaikki sujuikin hyvin, he asuivat Palmassa, mutta muuttivat osin paikallisten toivomuksesta autioon Valdemosan luostariin. Talvesta tuli kylmä ja sateinen, mutta kaikista vaivoista huolimatta Chopin sai tuolloin valmiiksi 24 preludin sarjansa.
Valdemosan luostari
Paluumatkalla Mallorcalta helmikuussa 1839 Chopinin tila heikentyi. Se parani kuitenkin hänen saadessaan lääkärinhoitoa Marseillessa, josta matka jatkui George Sandin maatilalle Nohantiin, missä pariskunta tulikin viettämään kesät aina väliensä rikkoutumiseen vuoteen 1847 saakka.
Nohant tuli merkitsemään Chopinille paljon. Hänen terveytensä koheni, ja täällä hän sävelsikin suuren osan tunnetuimmista teoksistaan. Chopin ei varsinaisesti ollut maaseutuihminen; vaikka hän pitikin Nohantin rauhasta hän kaipasi samalla kaupunkielämää. Niinpä tavaksi tuli, että talvet asuttiin Pariisissa ja kesät Nohantissa.
Chopinin sävellystyöstä Madame Sand kirjoitti:
”Hänen luomistyönsä oli spontaania, ihmeellistä. Se tuli varoittamatta, vailla ponnisteluja… Mutta sitten alkoi sydäntä vihlovin työ, jota olen koskaan ollut todistamassa. Se oli sarja yrityksiä, päättämättömyyttä ja kärsimättömyyttä ennen jonkinlaisen tasapainon löytymistä. Hän saattoi vetäytyä huoneeseensa päiväkausiksi, astella edestakaisin, katkoa kyniään, toistaen ja muokaten yhtä tahtia satoja kertoja.”
Pariisissa Chopin jatkoi pianotuntien antamista, usein heikkokuntoisenakin. Hänen sosiaalinen asemansa oli muusikolle lähestulkoon ainutlaatuinen, ja hän oli jatkuvasti kysytty esiintyjä seurapiirien illanvietoissa. Hänen määrällisesti vähäisistä sävellyksistään maksettiin hyvin, ja pitäessään pitkän tauon jälkeen julkisen konsertin helmikuussa 1848, lipuista suorastaan taisteltiin.
Saman vuoden keväällä Chopinin entinen oppilas, varakas skotlantilainen Jane Stirling houkutteli säveltäjän konserttimatkalle Isoon-Britanniaan. Hän piti lukuisia konsertteja Lontoossa ja Skotlannissa, tutustui seurapiireihin saaden suurta huomiota ja ihailua osakseen. Tällä matkalla hänen tilansa kuitenkin huononi: keuhkotauti paheni ja hän väsytti itsensä henkisesti. Marraskuussa hän palasi Pariisiin.
Eugene Delecroix: Chopin
Chopin vietti kesän 1849 Chaillot’ssa Pariisissa, jossa hänellä kävi paljon vieraita, mm. kuuluisa laulajatar Jenny Lind. Syksyllä hän muutti uuteen asuntoonsa Place de Vendome 12:een. Hän ei enää jaksanut antaa soitonopetusta, eikä edes poistua asunnostaan. Hän joutui pian vuoteenomaksi, ja menehtyi lokakuun 17. päivän aamuna 1849.
Chopinin hautajaiset pidettiin Madeleine-kirkossa, jossa esitettiin hänen toivomuksensa mukaisesti Mozartin Requiem. Kirkon sisällä oli lähes 3000 ihmistä ja ulkona väkijoukot seurasivat hautajaissaattueen matkaa Pere Lachaisen hautausmaalle. Chopinin sydän kuljetettiin Varsovan Pyhän ristin kirkkoon kuten hän oli toivonut.
Lähteet
The New Grove Dictionary of Music and Musicians
Lavagne,Andre: Chopin
Marek,George& Gordon-Smith,Maria: Chopin.a Biography
Otavan iso musiikkitietosanakirja
Alberti,Luciano: Västerlandets music
19.4.2010 Juha Vyyryläinen
Kirjasto10