|
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 250 vuotta säveltäjä George Frideric Handelin kuolemasta. Merkkivuotta juhlistetaan lukuisilla konserteilla ja tapahtumilla ympäri maailmaa, erityisesti Englannissa, jossa säveltäjä asui pisimpään ja teki suuren osan sävellystyöstään.
Halle
Georg Friedrich Händel syntyi Hallen kaupungissa Saksassa 23. helmikuuta 1685. Hänen isänsä, tuolloin 63-vuotias parturi-lääkäri, halusi pojastaan lakimiehen. Georg Friedrich osoitti kuitenkin jo varhaisella iällä niin suurta kiinnostusta musiikkiin, ettei isäkään voinut pitempään estää poikansa omistautumista musiikille.
Händel sai musiikkiopetusta Hallen luterilaisen kirkon urkurilta F. W. Zachaulta, joka opetti hänelle mm. urkujen, cembalon ja viulun soittoa sekä säveltämistä. Händel kirjoittautui Hallen yliopistoon 1702, mutta jätti sen pian saatuaan viransijaisuuden kalvinilaisen kirkon urkurina. Seuraavana vuonna olikin sitten vuorossa muutto kaupunkiin nimeltä
Hampuri
Händel sai taitavana soittajana paikan Hampurin oopperassa, jonka johdossa oli kuuluisa säveltäjä Reinhard Keiser. Händel saavutti menestystä oopperallaan Almira, jonka ensiesitys oli alkuvuodesta 1705 ja joka jätti varjoonsa Keiserin samaan tekstiin säveltämän oopperan. Sen sijaan ooppera Nero ei menestynyt, mutta Händel oli jo saavuttanut niin paljon mainetta, että hän sai kutsun Italiaan Hampurissa vieraalleelta Toscanan herttuan veljeltä.
Händel Italiassa
Händel saapui Firenzeen syksyllä 1706. Hän halusi kiihkeästi tavata niin monta italialaista säveltäjää kuin mahdollista ja kuulla heidän musiikkiaan. Niinpä hän työskenteli Firenzen lisäksi myös Roomassa, Napolissa ja Venetsiassa saavuttaen suurta menestystä ja sai yleisöltä kunnianimen ”il caro sassone” (rakas saksilainen). Händel halusi oppia italialaisen tyylin ja sen hän tekikin. Voidaan sanoa, että juuri italianvuosinaan hän tuli ymmärtämään opera serian ilmaisulliset mahdollisuudet. Italia oli paitsi oopperan, oratorion ja kamarikantaatin, myös konserton ja sonaatin kotimaa. Händel tapasi Italiassa monta johtavaa säveltäjää: Alessandro ja Domenico Scarlattin, Caldaran, Corellin, Lottin ja Albinonin. Näin hän liittyi italialaiseen traditioon mutta säilytti samalla saksalaiseen sävellystyyliin tiukasti kuuluvan orkestroinnin ja kontrapunktin käytön taidon.
Händel solmi Italiassa useita tärkeitä suhteita, ja häntä arvostivat suuresti sekä muusikot että mesenaatit. Hän lähti Italiasta helmikuussa 1710 ja ryhtyi hoitamaan Hannoverin vaaliruhtinaan kapellimestarin virkaa.
Händelin työnantaja oli Hannoverin vaaliruhtinas Georg Ludwig, josta tuli personaaliunionin myötä Ison-Britannian kuningas vuonna 1714. Kapellimestarin virkaan kuului varsin laaja matkustusvapaus, jota Händel käytti pian hyväkseen ja suuntasi kulkunsa Lontooseen, metropoliin joka mitä ilmeisimmin oli hänen pääasiallinen kohteensa.
Lontoo
Händel saapui Lontooseen ensimmäisen kerran syyskuussa 1710. Hänet otettiin hyvin vastaan kuningatar Annen hovissa, jossa hän antoi ainakin yhden konsertin. Mutta se mikä säveltäjää erityisesti kiinnosti, oli uusi oopperatalo, The Queen’s Theatre. Händel sävelsi sinne oopperan Rinaldo, josta tuli sensaatiomainen menestys. Se oli ensimmäinen Lontoota varten sävelletty italialainen ooppera ja antoi suunnan säveltäjän uralle kaupungissa.
Canaletto: Näkymä Lontoosta
Händel palasi Hannoveriin oopperakauden päättyessä 1711, mutta jo seuraavana vuonna hän pyysi jälleen lupaa uutta Lontoon-matkaa varten. Lupa myönnettiin ”sillä ehdolla että hän sitoutuisi palaamaan kohtuullisessa ajassa”. Hän jäi pysyvästi Lontooseen. Pian sinne siirtyi myös Hannoverin vaaliruhtinas, josta 1714 tuli Englannin kuningas George I (Yrjö I). Kuningas leppyi pian säveltäjäänsä ja kaksinkertaisti tämän kuningatar Annalta saaman eläkkeen.
Royal Academy of Music
Keväällä 1719 Händel nimitettiin uuden Royal Academy of Musicin taiteelliseksi johtajaksi. Akatemian tarkoitus oli saada italialainen ooppera juurtumaan kunnolla kaupunkiin ja kohottaa se taiteellisesti korkeimmalle tasolle. Händel matkusti mannermaalle pestatakseen Lontooseen ajan parhaita laulajia – italialaisia kastraatteja ja (nais)sopraanoja. Pian huomattiin, että kaksi kuuluisaa primadonnaa eivät välttämättä mahtuneet samaan aikaan näyttämölle (Francesca Cuzzonin ja Faustina Bordonin hiustenrepimisdraama). Royal Academyn toisena säveltäjänä oli Giovanni Bononcini, Händelin pahin kilpailija Lontoossa, jolla oli oma kannatusryhmänsä Händeliä suosivien rinnalla. Tilanne oli omiaan lisäämään arvostelua oopperaseuruetta kohtaan. Populaarin Kerjäläisoopperan (jossa kritisoitiin italialaisen opera serian sovinnaisuuksia) saama suosio osoitti, että yleisön maku oli muuttumassa. Akatemian taloudellinen tilanne vaikeutui niin, että se joutui lopettamaan toimintansa 1728.
Händelistä tuli Ison-Britannian kansalainen ja Chapel Royalin kunniasäveltäjä 1727. Hän sävelsi musiikkia uuden kuninkaan, Yrjö II:n kruunajaisiin, mutta suunnitteli jo jatkoa oopperasäveltäjän uralleen. Hän oli saanut kerättyä sen verran varallisuutta, että perusti 1729 oman oopperaseurueen, mutta joutui pian kilpailemaan säveltäjä Nicola Porporan ja kastraattilaulaja Farinellin The Opera of the Nobilityn kanssa.
Handel sävelsi yli neljäkymmentä oopperaa, joita suurimman osan Lontoossa. Lontoon-oopperoita ovat mm. Rinaldo, Radamisto, Floridante, Ottone, Giulio Cesare, Partenope, Orlando, Ariodante ja Xerxes.
Molemmat oopperatalot lakkasivat toimimasta 1737. Italialaisen oopperan suosio oli hiipumassa Lontoossa,ja niin Handelinkin oli otettava huomioon yleisön muuttunut maku. Hän ryhtyi säveltämään englanninkielisiä oratorioita, jotka sopivat hyvin uudelle, vaurastuneesta porvaristosta koostuvalle yleisölle. Handelin taloudellinen tilanne koheni huomattavasti oratorioiden myötä, jotka vetosivat englantilaisiin aiheidensa, kielen ja suurten kuoro-osien ansiosta. Handelin oratorioita ovat mm. Alexander Balus, The Choice of Hercules, Israel in Egypt, Judas Maccabeus, Messiah, Theodora, Saul,Samson ja Solomon. Hän sävelsi myös musiikkia erilaisiin ulkoilmatapahtumiin, jotka olivat suosittuja huvitilaisuuksia kaupungissa.
The Grand Pavillion
Music for the Royal Fireworks
Musiikki
George Frideric Handel sävelsi yli neljäkymmentäviisi oopperaa, kaksikymmentäyhdeksän oratoriota, suuren joukon konserttoja, mm.urkukonserttoja, concerto grossoja, soolo- ja triosonaatteja, juhlallista kuoromusiikkia (esim. kaksitoista Chandos-hymniä) ja sarjoja cembalolle.
Säveltäjänä Handel on dramaatikko, mestarillinen kuoro- ja aariasäveltäjä, joka korosti musiikissaan melodiaa ja harmoniaa. Hän oli kosmopoliitti, ja käytti taitavasti hyödyksi aikansa uusimpia musiikillisia ilmaisukeinoja. Hän oli yleiseurooppalainen kuuluisuus jo melko varhaisessa vaiheessa uraansa, ja tuo kuuluisuus vain lisääntyi ja vahvistui myöhempinä aikoina.
Musiikin sosiologian kannalta Handelin tuotannossa on merkittävää sen saavuttama uusi yleisö, keskiluokka. Handel aloitti säveltämällä aatelistolle sen suosimia musiikin lajeja, näin varsinkin Italiassa, mutta myös uransa alkuaikoina Lontoossa. Kun yhteiskunnallinen, taloudellinen ja poliittinen valta siirtyi aatelistolta porvaristolle, osasi Handel ottaa tämän huomioon ja alkoi säveltää musiikkia, joka vetosi nimenomaan maksukykyiseen keskiluokkaan.
1751 Handelilla ilmeni ongelmia näkönsä kanssa. Hän kävi hoidoissa, mutta ne eivät auttaneet, ja hän sokeutui. Hän jatkoi kuitenkin vielä vuosia sinnikkäästi esiintymisiään. Hän sai sairaskohtauksen seuratessaan Messias-oratorion esitystä 1759 ja kuoli viikko sen jälkeen huhtikuun 14. päivänä. Hänet haudattiin valtiollisin kunnianosoituksin toivomuksensa mukaisesti Westminster Abbeyhin.
 
GEORGE FREDERICK HANDEL.
The most Excellent Musician
Any Age ever produced:
Whose Compositions were a
Sentimental Language
Rather than mere Sounds;
And surpassed the Power of Words
- The Universal Chronicle
02.04.2009 Juha Vyyryläinen
Kirjasto10
|
Handel 1685-1759
Händelin synnyinkoti Hallessa
Englannin kuningas Yrjö I (vuoteen 1714 Hannoverin vaaliruhtinas)
|