Gustav Holst: Planets

Gustav Holst: Planets
Simon Rattle, Berliner Philharmoniker, Rundfunckhor Berlin
(EMI Records, 2006)

Planeetat ja muita taivaallisia objekteja.

Voisi luulla, että Gustav-setä (1874-1934) on ollut kaukonäköinen planeettojen suhteen, koskei säveltänyt teokseensa Plutoa ollenkaan. Todellisuudessa hän ei halunnut täydentää planeettasarjaansa, joka kantaesitettiin 1918. Kun Pluto löydettiin vuonna 1930, neljä vuotta ennen Holstin kuolemaa, oli hänen kiinnostuksensa tähtitieteeseen myös lopahtanut. Hyvä näinkin. Alkujaan teos sävellettiin kahdelle pianolle (paitsi Neptunus, joka sävellettiin uruille), josta Holst teki myöhemmin orkesterisovituksen. Seitsenosainen teos symboloi ihmisen eri ikäkausia lapsuudesta vanhuuteen. Kokonaisuutena The Planets on väkevä teos, josta ei puutu draamaa: se on dynaamisesti elävä, verevä kokonaisuus. Dynaamisuuden ohella Holstin musiikki on kudoksellista ja kerroksellista. Hän luo tunnelmat pienillä elementeillä, vahvoilla instrumentaalisilla muunnelmilla sekä rytmin ja melodian monipuolisuudella. Lyömäsoittimet ja puhaltimet korostavat musiikin jykevyyttä. The Planets on todella kotistereoiden testausmusiikkia! Varsinkin Rattlen puikot saavat soittimista kaiken irti, tiiviisti ja herkästi ja verenmaku suussa.

Colin Matthewsin (1946-) Pluto on sävelletty Holstin hengessä. Siitä on löydettävissä samoja musiikillisia elementtejä kuin Holstin Planeetoista. Yleistempo on nopea, satunnaisia rauhoittumisia lukuun ottamatta. Keskeiset instrumentit ovat harppu ja celesta. Räjähdysmäinen keskiosa muuttuu kaaosmaiseksi ryppääksi löytäen kuitenkin välillisen harmonian. Teoksen dynamiikkaa on samanlaista kuin Holstilla, erotuksena kuitenkin musiikin moderni kieli. Vaatii ehdottomasti useamman kuuntelukerran, jotta kerrokset avautuvat. Tiivistä tavaraa!

Kaija Saariaho (1952-) kiinnostui asteroideista lehtikirjoituksen perusteella: Toutatis on asteroidi, jonka kiertorata liippaa lähiten maata. Asteroidi on poikkeuksellisesti muodoltaan pitkulainen ja litteä, mikä vaikuttaa sen pyörimisliikkeeseen. Toutatiksella ei ole varsinaista pohjoisnapaa, kuten maalla, vaan se matkaa tietään n. 5 vuorokaudessa akselinsa ympäri, joka kerta eri tavalla. Sävellystyössä Saariahoa innoitti nimenomaan asteroidin poikkeavat ominaisuudet. Asteroid 4179: Toutatis alkaa mystisen lumoavasti minimalistisin jousen liikkein. Teokseen tuo raikkautta myös Saariahon suosima instrumentti, huilu. Musiikki on kaksijakoista: samanaikaisesti staattista, mutta toisaalta se pyrkii irrottautumaan liikkeelle. Tunnelma on syvimmillään raaka. Ilkikurillinen ”kellon tikitys” muistuttaa ajan kulumisesta, varsinkin jota asteroidilla ei ole...

Mathias Pincher (1971-) on projektin nuorin säveltäjä. Pincerin Towards Osiris on säveltäjän tutkielma Osirista ja sen myyttejä kohtaan. Teoksen perusmuoto rakentuu eri kudoksille sekä toistolle. Towards Osiris on osa suurta orkesteriteosta, joka kantaesitettiin Chigacossa 2008 Pierre Boulezin johdolla. Verevää, dynaamista musiikkia, jonka painopiste on rytmissä.

Marc-Anthony Turnage (1960-) sai innoituksen luettuaan Bill Brysonin kirjan Short History of Nearly Everything. Innoituksena ovat toimineet myös asteroidit, joista Ceres oli ensimmäinen, joka löydettiin. Häntä kiehtoi asteroidien rakenne ja liike muita ratoja vastaan. Lisäksi sävellyksen taustalla on tuomiopäivän tunnelma, ja ajatus siitä että, maapallo voi tuhoutua minä päivänä tahansa: talonkokoinen asteroidi voi tuhota kokonaisen kaupungin. Rakenteellisesti kappale perustuu pariin teemaan, jotka kehittyvät suureen kliimaksiin. Teemat eroavat muuttuen lempeämmäksi.

Brett Deanin (1961-) sävellys Komarov's fall on omistettu venäläiselle astronautille, joka kuoli avaruuslennollaan vuonna 1967. Asteroidi '1836 Komarov' löydettiin vuonna 1971, ja nimettiin edesmenneen astronautin kunniaksi. Verrattuna edellisiin teoksiin, tässä käytetään vähemmän instrumentaalisia efektejä ja musiikki on pelkistetympää, joka joskin laajenee dynaamisuudessaan suuriinkin mittoihin. Atonaalisuudestaan huolimatta teos on paikoin harmoninen, varsinkin teoksen keskiosassa. Suuren forten jälkeen, jossa vahvat jouset vievät vankasti melodiaa ylöspäin rytmikkään taustan johdatellessa eteenpäin, kuultavissa on selkeä räjähdyspiste, joka johdattaa loppuosassa tapahtuvaan vieläkin energisempään räjähdykseen. Seurauksena on alkuosaa vastaava kelluntatila, jossa on kuultavissa raketin osasten, jäänteiden jääminen leijumaan ajattomaan, äänettömään avaruuteen.

Saatavuustiedot:
www.helmet.fi

Joulukuussa 2010
Tiia Brask
Pasilan kirjasto