Linnut ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Ihminen on kadehtinut lintujen kykyä lentää ja pitkät muuttomatkat ovat olleet ihmetyksen kohteena. Ehkä kuitenkin kiehtovin lintujen ominaisuuksista on niiden laulutaito. Satakielen taidokas viserrys, mustarastaan huilumainen liverrys, kurkien surumielinen joikuna sekä kyyhkysen lempeä kujerrus ovat tuoneet iloa monen ihmisen elämään.
Siivekkäät ystävämme ovat innoittaneet myös monia säveltaiteen mestareita. Esimerkkejä lintumaailman musiikillisesta kuvailusta löytyy kautta länsimaisen musiikin historian. Harakka varastelee Rossinin oopperassa, Beethovenin Pastoraalisinfoniassa rupattelevat satakieli, viiriäinen ja käki, kurjet lentävät Sibeliuksen näytelmässä Kuolema, ja pääskyset rakentavat pesää Joseph Straussin valssin tahdissa.
Kyhmyjoutsen (Cygnus olor)
Kuva: Jukka Vuokko, Fickr – Creative Commons
Satumaailman rakastetuimpia hahmoja on ruma ankanpoikanen, josta kasvaa uljas joutsen. Balettia ei voisi kuvitella ilman Joutsenlampea eikä oopperaa ilman Graalin joutsenritari Lohengrinia. Joutsenen laulutaidosta liikkuu monenlaisia uskomuksia ja edelleenkin puhutaan joutsenlaulusta, ihmisen viimeisestä merkkiteosta tai esiintymisestä.
Sävellyksiä:
-
Saint-Saëns, Camille: Le carnaval des animaux. Nro 13, Le cygne
”Suuri eläintieteellinen fantasia” Eläinten karnevaali syntyi 1886. Teos esitettiin julkisesti ensi kerran kaksi kuukautta säveltäjän kuoleman jälkeen. Eläinten karnevaaleista on tullut säveltäjänsä suosituimpia teoksia ja se on mainio esimerkki musiikillisesta huumorista. Joutsen on sarjan tunnetuin osa, jossa sello esittää pitkälinjaisen melodiansa pianon helmeilevää säestystä vasten. Venäläinen koreografi ja tanssija Mihail Fokin laati kuuluisan balettikoreografian Kuoleva joutsen tämän osan musiikkiin, josta Anna Pavlovan esittämänä tuli ”kuolematon joutsen.”
-
Tšaikovski, Pjotr: Joutsenlampi, op20
Kuva: rayparnova, Flickr – Creative Commons
Balettien kuningatar Joutsenlampi tunnetaan kaikkialla maailmassa erilaisina näyttämöversioina ja orkesterisarjoina. Tarina prinssistä ja lumotusta joutsenprinsessasta koskettaa edelleen yhä uusia katsojapolvia. Lumoavassa ja aisti-iloa pursuavassa balettimusiikissa Tšaikovski kykeni irrottautumaan oman elämänsä ahdistuksesta. Dramaattiseen kokonaisuuteen tähtäävä teos merkitsi yhdessä Prinsessa Ruususen ja Pähkinänsärkijän kanssa huimaa edistysaskelta baletin historiassa ja venäläisen baletin nousua maailman tietoisuuteen. Lukemattomat ovat ne balettimaailman kuuluisat tanssijattaret, jotka ovat loistaneet viattoman Odetten ja petollisen Odilen valkeassa tai mustassa höyhenpuvussa. Baletin alkuperäisen koreografian laativat Marius Petipa ja Lev Ivanov, ja sittemmin oman versionsa alkuperäiskoreografian pohjalta ovat luoneet mm. Vladimir Bourmeister ja Rudolf Nurejev.
Musta joutsen (Cygnus atratus)
Kuva: Michael Rosenberg, Flickr – Creative Commons
Musta joutsen on australialainen vesilintu, jonka höyhenpuku on kokonaan musta valkoisia siipisulkia lukuun ottamatta. Mustat höyhenensä musta joutsen sai tarun mukaan variksilta, jotka peittivät sen omilla höyhenillään suippopyrstökotkan raadeltua joutsenen.
Sävellyksiä:
- Villa-Lobos, Heitor: O canto do cisne negro (Mustan joutsenen laulu)
Käki (Cuculus canorus)
Kuva: phenolog, Flickr – Creative Commons
Käki lienee vannoutuneimmallekin kaupunki-ihmiselle tuttu lintu sekä äänensä että erikoisten pesimätapojensa vuoksi. Tropiikissa tavataan myös loistavan värisiä smaragdi- ja pronssikäkiä.
Sävellyksiä:
-
Delius, Frederick: On Hearing the First Cuckoo in Spring
Vuonna 1912 valmistunut teos on sävelletty pienelle orkesterille. Kappale herättää mielikuvan lämpimästä kevätpäivästä maaseudulla, ja siinä kuullaan käen kaukaista kukuntaa klarinetin sävelissä. Yksi teemoista on vanha norjalainen kansanlaulu, mikä on yksi osoitus Deliuksen yhteyksistä Norjaan ja Griegiin.
Haarapääsky (Hirundo rustica)
Kuva: Ferran Pestaña, Flickr – Creative Commons
Haarapääskyt viihtyvät aukeilla viljelyseuduilla, missä ne pyytävät taiturimaisesti ilmasta lentäviä hyönteisiä. Laulu on sointuvaa liverrystä tai luritusta.
Sävellyksiä:
-
Gounod, Charles: O legere hirondelle oopperasta Mireille
Ranskalaisen Charles Gounod’n säveltämä valssiaaria kuuluu koloratuurisopraanoiden suosikkinumeroihin. Tämän taiturinumeron ovat levyttäneet mm. Natalie Dessay, Joan Sutherland ja Beverly Sills. Aariassa oopperan nimihenkilö Mireille pyytää pääskystä lentämään rakastettunsa luo ja kertomaan hänelle rakkaudestaan.
- Strauss, Joseph: Dorfschwalben aus Österreich, op164
Satakieli (Luscinia luscinia)
Kuva: Sergei Yeliseev, Flickr – Creative Commons
Lintumaailman laulajista maineikkain on satakieli, runoilijoiden ylistämä säveltaituri. Satakielen laulun viehätys piilee sen valtavassa kiihkossa, joka kesäyön hämärässä muodostuu ainutlaatuiseksi kokemukseksi. Satukirjailija Hans Christian Andersen omisti satunsa Satakieli ruotsalaiselle laulajattarelle Jenny Lindille. Satu kertoo Kiinan keisarista ja satakielestä, jonka jalokivikoristeinen soittorasiasatakieli syrjäyttää, koska se on ulkonäöltään houkuttelevampi. Mutta kun keisari on kuolemaisillaan, oikea satakieli pystyy karkottamaan kuoleman pois laulullaan eikä tekolintu. ”Se lauloi hiljaisesta hautausmaasta, missä seljapuu tuoksuu ja surevien kyyneleet kostuttavat maata. Kuoleman tuli ikävä puutarhaansa, ja se leijaili kylmänä, valkoisena usvana ulos ikkunasta.” (H. C. Andersen: Satakieli)
Sävellyksiä:
- Aljabjev, Aleksandr: Solovei
- Gounod, Charles: Au rossignol
- Popp, Wilhelm: Nightingale serenade, op447
- Stravinsky, Igor: Chant du rossignol
Mustarastas (Turdus merula)
Kuva: aecm1, Flickr – Creative Commons
Mustarastas on lintumaailman huilusolisti. Sen täyteläiset liverrykset vaihtelevat jossain määrin eri yksilöillä. Laulu esitetään joltain tähystyspaikalta, puunlatvasta tai savupiipun päältä.
Sävellyksiä:
- Englund, Einar: Sinfonia nro 2, ”Mustarastas”
- Messiaen, Olivier: Le merle noir
Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla)
Kuva: Roque141, Flickr – Creative Commons
Mustapääkerttu on saanut nimensä koiraan hohtavan mustasta päälaesta. Lintu viihtyy puiden reunustamilla kangasmailla, missä on runsaasti vatukoita ja aluskasvillisuutta.
Sävellyksiä:
-
Collan, Karl: Sylvias julvisa
Yleisradio järjesti 1960-luvulla kilpailun siitä, mikä on kaunein joululaulu. Voittajaksi selviytyi Sylvian joululaulu, jonka oli kirjoittanut Sakari Topelius ja säveltänyt Karl Collan. Laulun Sylvia on kerttusiin kuuluva pikkulintu - mustapääkerttu. Italiassa häkkiin vangittu lintu ajattelee Suomea, jossa se oli onnellinen. Niinpä se pyytää joulun tähteä luomaan loisteensa Suomeen, maahan, jonka veroista se ei tunne.
Kiuru (Alauda arvensis)
Kuva:Hiyashi Haka, Flickr – Creative Commons
Kiuru eli leivonen on muuttolintu, joka esiintyy lähes koko Euroopassa. Saavuttuaan maaliskuun alussa pesimäalueelleen kiuru valtaa reviirin erikoislaatuisella laululennollaan. Se kohoaa melkein kohtisuoraan ilmaan, ja leijuu sirkuttaen pitkään kirkasta liverrystään.
Sävellyksiä:
- Haydn, Joseph: Kvartetot, jouset, Hob3:63-68 (op64). Hob3:63, D-duuri (Leivokvartetto)
- Melartin, Erkki: Leivo, op138, nro 2
- Tšaikovski, Pjotr: Vuodenajat, op37a. Nro 3, Maaliskuu (Chant de l’alouette)
-
Vaughan Williams, Ralph: The Lark Ascending
Ralph Vaughan Williamsin romanssi viululle ja pienelle orkesterille valmistui 1914, mutta Vaughan Williams uusi sen 1920. Teoksen innoittajana oli George Meredithin samanniminen runo. Orkesteri maalaa idyllisen maiseman, jonka yllä viulu kaartelee liverrellen ja unelmoiden. Teoksen keskellä on nopealiikkeinen jakso.
Kottarainen (Sturnus vulgaris)
Kuva: phenolog, Flickr – Creative Commons
Kottarainen pesii lähes koko Euroopassa. Ravintoa hakiessaan se käyttäytyy riitaisasti ja äänekkäästi. Kottaraisen laulu koostuu erilaisista kirskuvista ja livertävistä äänistä. Kottarainen on myös hyvä matkija, ja monesti sen laulua on erehdytty luulemaan jonkin muun lajin ääntelyksi.
Sävellyksiä:
- Merikanto, Oskar: Kottarainen, op36, nro 2
Kurki (Grus grus)
Kuva: Lip Kee, Flickr – Creative Commons
Pitkäraajainen, sirokaulainen kurki tunnettiin antiikin Kreikassa viljavuuden jumalatar Demeterin lemmikkilintuna. Kautta aikojen uljaina lentävät kurkiaurat ovat symbolisoineet hedelmällisyyttä ja kevään saapumista. Kiinassa kurki on pitkäikäisyyden vertauskuva, ja eräässä afrikkalaisessa tarinassa tähden tytär saapuu kuninkaan luo valkotöyhtöisenä kurkena. Kurkien soidintanssi on yksi luonnon kiehtovimpia rituaaleja.
Sävellyksiä:
-
Sibelius, Jean: Kurkikohtaus, op44, nro 2
Arvid Järnefeltin näytelmään 1903 sävelletty musiikki käsitti kuusi numeroa. Vuonna 1906 Sibelius yhdisti kaksi numeroa Kurkikohtaukseksi, jonka unenomaista, korkeaa jousikudosta vasten piirtyvät kurkien, klarinettien, vavahduttavat huudot.
Sepelkyyhky (Columba palumbus)
Kuva: Nils Öhman, Flickr – Creative Commons
Sepelkyyhky on suurin kyyhkyslaji. Keväisin se esittää vaikuttavaa soidinlentoa, jolloin se kohoaa jyrkässä kulmassa ylös kaikuvasti siipiään läiskytellen. Kreikkalaisessa tarustossa kyyhkynen oli kauneuden jumalatar Afroditen lemmikkilintu ja rakkauden vertauskuva.
Sävellyksiä:
- Merikanto, Oskar: Skogsduvors toner, op47, nro 1
- Strauss, Johann, nuor.: Die Tauben von San Marco operetista Eine Nacht in Venedig
Intianriikinkukko (Pavo cristatus)
Kuva: vpickering, Flickr – Creative Commons
Kreikkalaisessa tarustossa jumalien sanansaattaja Hermes surmasi satasilmäisen Argos-hirviön. Zeuksen puoliso Hera keräsi kuolleen hirviön silmät ja koristi niillä lemmikkilintunsa pyrstön. Yksi maailman kauneimmista linnuista – riikinkukko – oli syntynyt. Tämä lintumaailman loistelias ilmestys on Intian kansallislintu.
Sävellyksiä:
-
Kodály, Zoltán: Felszállot a páva (Riikinkukkomuunnelmat)
Yhden mestarillisimmista orkesteriteoksistaan Kodály sävelsi vuosina 1938-1939 Amsterdamin Concertgebouw-orkesteria varten. Kansallissosialismin uhan alla muunnelmateoksen pohjaksi valitulla kansanlaululla oli selkeä poliittinen merkitys: laulussa kerrotaan riikinkukosta, joka vapauttaa vangit. Riikinkukkomuunnelmat koostuu johdannosta, teemasta ja sen kuudestatoista muunnelmasta, sekä finaalista.
Tulilintu – säihkyvä taruolento baletin maailmasta
Kuva: Aeioux, Flickr – Creative Commons
Kuuluisan baletti-impressaarin Sergei Djagilevin ja balettimusiikin ansiosta venäläinen Igor Stravinsky kohosi maailmanmaineeseen. Djagilev tilasi nuorelta Stravinskylta musiikin vanhaan, venäläiseen tulilinnusta kertovaan tarinaan. Baletti Tulilintu – L’oiseau de feu – syntyi 1909-1910 läheisessä yhteistyössä koreografi Mihail Fokinin kanssa. Kantaesityksessä Pariisissa 1910 Mihail Fokin ja Tamara Karsavina tanssivat pääroolit ja upeat puvut olivat Léon Bakstin käsialaa. Baletin musiikki on rikas sekoitus värikästä venäläistä orkesteritaituruutta ja Stravinskyn omaa riitasointuista ja rytmisesti vangitsevaa tyyliä. Stravinsky lainasi Nikolai Rimski-Korsakovilta keinon, jolla erottaa ihmis- ja satuolennot: edellisiä kuvaa diatoninen musiikki, jälkimmäisiä kromaattiset ja itämaisesti värittyneet sävelet. Yksi baletin kuuluisimmista kohdista - Tulilinnun kehtolaulu - on yksi orkesterimusiikin lumoavimmista kappaleista: fagotti laulaa surumielisesti kromaattisesti päättyvän melodian harpun näppäilyä vasten.
Toukokuussa 2010
Seija Sipiläinen
Pasilan kirjasto
Lähdeluettelo:
Avon, Dennis: Lintuharrastajan kenttäopas, WSOY, 1977
Bellingham, David: Kreikan mytologia, Gummerus, 2002
Hautala, Hannu: Laulujoutsen, Otava, 1991
Maailman luonto: Linnut, Weilin + Göös, 1999
Olipa kerran: klassillisia satuja, Otava 1983
Sävelten maailma 1-5, WSOY, 1991