Luonto on aina inspiroinut suuria säveltäjiä. Länsimainen musiikin historia tuntee lukemattomia esimerkkejä, joissa luonnon monimuotoisuus ja kauneus ovat saaneet ainutlaatuisen musiikillisen sävelasun.
Meren laineet ja tuuli käyvät vuoropuhelua Debussyn sinfonisessa runossa, kesäinen ukkosmyrsky näyttää mahtavat voimansa Beethovenin sinfoniassa. Hurjistunut kimalainen lentää unohtumattomasti Rimski-Korsakovin oopperassa, leijonat marssivat majesteettisesti Saint-Saënsin musiikkifantasiassa ja kissat svengaavat rytmikkäästi Lloyd Webberin musikaalissa.
Myös kasvien maailma on kiinnostanut musiikin mestareita. Prokofjevin oopperassa rakastutaan kolmeen appelsiiniin, Tšaikovskin pianosarjassa tavataan hauras lumikello ja Straussin valssissa matkataan sinne, missä sitruunat kukkivat.
Alppitähti (Leontopodium alpinum)
Kuva: Gianfranco Goria, Flickr – Creative Commons
Itävallan kansalliskukka - kaunis alppitähti - on tunnetuimpia vuoristokasveja. Yhdysvaltalaisen Richard Rodgersin säveltämä musikaali Sound of Music teki kukasta maailmankuulun. Itävaltalaisen Trappin perheen tarinan kertovassa musikaalissa alppitähti eli edelweiss loistaa isänmaallisen vapauden ja toivon symbolina: ”Edelweiss, edelweiss, bless my homeland forever…”
Sävellyksiä:
Rodgers, Richard: Edelweiss musikaalista The Sound of Music
Kirsikka (Prunus cerasus)
Kuva: pittigliani2005, Flickr – Creative Commons
Tokion lähistöllä sijaitsee Yoshino -niminen vuori, jonka rinteitä peittää noin 100.000 luonnonvaraista kirsikkapuuta. Niiden kukinta-aikaan japanilaiset lähtevät joukoittain liikkeelle nähdäkseen tämän suurenmoisen näytelmän. Japanissa kirsikka on täydellisyyden, kohteliaisuuden ja vaatimattomuuden vertauskuva.
Sävellyksiä:
Mascagni, Pietro: Suzel, buon di (Kirsikkaduetto) oopperasta L’amico Fritz
Italialaisen Pietro Mascagnin säveltämä ooppera L’amico Fritz kantaesitettiin vuonna 1891. Oopperan kuuluisin sävelmä on toisen näytöksen Kirsikkaduettona tunnettu kohtaus, jossa oopperan rakastavaiset poimivat kirsikoita.
Melartin, Erkki: Preludit, piano, op85. Nro 5, Körsbärsblom i Japan
Intianlootus (Nelumbo nucifera)
Kuva: Katja Schulz, Flickr – Creative Commons
Itämailla lootus on symbolisoinut aurinkoa ja taivasta, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Intialaisen mytologian mukaan maailmankaikkeuden jumalan Višnun hengitys tuoksui lootukselta, hänen napansa oli lootuksen muotoinen ja hän käveli ja lepäsi yhdeksän kullatun lootuskukan päällä. Antiikin Kreikassa lootus oli kauneuden ja kaunokirjallisuuden vertauskuva.
Sävellyksiä:
Schumann, Robert: Myrthen, op25. Nro 7, Die Lotosblume
Vuonna 1840 saksalainen Robert Schumann sävelsi kaksikymmentäkuusi laulua käsittäneen laulusarjan vaimolleen Claralle häälahjaksi. Myrthen eroaa Schumannin muista laulusarjoista siinä, että kokoelman laulut perustuvat useiden runoilijoiden teksteihin. Sarjan seitsemäs laulu Lootuksenkukka pohjautuu Heinrich Heinen runoon, ja kertoo, kuinka kuutamo herättää lootuksen eloon ja saa sen värisemään rakkaudesta.
Sitruuna (Citrus limon)
Kuva: Allen Timothy Chang, Wikimedia Commons – Creative Commons
Sitruuna on pieni Aasiasta kotoisin oleva puu, jonka arabit toivat Eurooppaan. Sitruunapuun kuva on esiintynyt usein myös roomalaisissa ja kreikkalaisissa freskoissa sekä mosaiikeissa. Sitruunaa pidetään oikuttelevan kauneuden vertauskuvana.
Sävellyksiä:
Strauss, Johann, nuor.: Wo die Citronen blüh’n, op364
Appelsiini (Citrus sinensis)
Kuva: Ellen Levy Finch, Wikimedia Commons – Creative Commons
Vanha kreetalainen tarina kertoo neidosta, joka hääpäivänään koristeli hiuksensa appelsiininkukin, koska hänellä ei ollut jalokiviä. Kreetassa ja Sardiniassa on yhä vieläkin tapana pirskotella morsiusparin ylle murskatuista appelsiininkukista puristettuja pisaroita sekä sitoa appelsiinikukkaseppeleet häävankkureita vetävien härkien sarviin. Vaikka appelsiinipuuta on yleensä pidetty kaiken hyvän tuojana; sen hedelmät ja kukat symbolisoivat puhtautta ja anteliaisuutta, niin muitakin merkityksiä löytyy. Italialaiset ja englantilaiset noidat olivat kiinnostuneita appelsiinista. Syödessään sen hedelmää he kuvittelivat sen edustavan heidän uhrinsa sydäntä.
Sävellyksiä:
Prokofjev, Sergei: Rakkaus kolmeen appelsiiniin, op33
Venäläisen säveltäjän Sergei Prokofjevin vuonna 1924 kantaesitetty ooppera kertoo prinssistä, joka ei koskaan naura tai hymyile. Prinssiä yritetään saada nauramaan kaikin keinoin, mutta turhaan. Silloin eräs noita kellahtaa vahingossa nurin, ja se on prinssistä niin huvittavaa, että hän rupeaa nauramaan katketakseen. Kaikki riemuitsevat, paitsi noita, joka raivostuneena taikoo prinssin rakastumaan kolmeen appelsiiniin. Jokainen appelsiini osoittautuu lumotuksi prinsessaksi. Kaksi ”appelsiiniprinsessoista” menehtyy janoon, mutta kolmannen prinsessan prinssi onnistuu pelastamaan ja hänestä tulee prinssin puoliso.
Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
Kuva: Gertrud K., Flickr – Creative Commons
Koristeellisen akileijan nimen alkuperästä on esitetty monenlaisia arveluja. 1500-luvulta peräisin olevassa kirjassa kerrotaan, että kasvin nimenä oli tuolloin kotkannokka, joten nimi juontuisi sanasta aquila - kotka. Akileija symbolisoi oikullisuutta ja syvämietteisyyttä.
Sävellyksiä:
Sibelius, Jean: Kappaleet, piano, op85. Nro 4, Aquileja
Jean Sibelius sävelsi noin satakaksikymmentä pianokappaletta säveltäjäuransa aikana. Piano ei ollut kuitenkaan hänen läheisin soittimensa; hän itse oli sitä mieltä, että ainoastaan yksi säveltäjä - Frédéric Chopin - oli täydellisesti hallinnut pianomusiikin säveltämisen. Akileija kuuluu Sibeliuksen vuosina 1916 -1917 pianolle sävellettyyn viehättävään viisiosaiseen ”Kukkasarjaan.”
Lumikello (Galanthus nivalis)
Kuva: Isfugl, Flickr – Creative Commons
Legendan mukaan enkeli vangitsi muutamia lumihiutaleita, puhalsi niihin hengen ja asetteli ne kimpuiksi, jotka pudotti alas taivaalta. Kun kimput koskettivat maata, ne muuttuivat valkoisiksi kevätkukiksi. Herkkä lumikello on merkki elämästä pitkän talven jälkeen; niinpä se onkin toivon symboli.
Sävellyksiä:
Tšaikovski, Pjotr: Vuodenajat, op37a. Nro 4, Huhtikuu (Perce-neige)
Venäläinen Pjotr Tšaikovski sävelsi pianosarjansa Vuodenajat vuosina 1875 -1876. Se sisältää kaksitoista kappaletta, yhden joka kuukaudelle. Kappaleet ovat lyhyitä, muodoltaan yksinkertaisen kauniita ja tunteellisia tunnelmakuvia. Lumikello on kokoelman suosituimpia ja kauneimpia kappaleita. Sarjan musiikkia on sovitettu myös orkesterille, ja mm. kuuluisa koreografi ja tanssija John Cranko on käyttänyt sitä luomassaan baletissaan Onegin.
Tuoksuorvokki (Viola odorata)
Kuva: AnneTanne, Flickr – Creative Commons
Orvokkeja on pidetty vaatimattomuuden ja viattomuuden vertauskuvina, ja ne ovat innoittaneet kirjailijoita kautta aikojen; Shakespeare esimerkiksi viittaa niihin useissa teoksissaan. Orvokki mainitaan myös kauneuden jumalatar Afroditen ja tulen jumala Hefaistoksen häistä kertovassa tarinassa. Häistä ei tullut mitään, ennen kuin Hefaistos polvistui Afroditen eteen päässään orvokkiseppele. Orvokeista tehtiin myös persialainen sorbetti, jota erityisesti antiikin roomalaiset arvostivat.
Sävellyksiä:
Mozart, Wolfgang Amadeus: Das Veilchen, KV476
Johann Wolfgang von Goethen runoon vuonna 1785 sävelletty Orvokki, on yksi säveltäjämestarin viehättävimpiä ja liikuttavimpia yksinlauluja. Runo kertoo niityllä kasvavan orvokin rakkaudesta nuoreen paimentyttöön, mutta rakastettu ei osoittaudukaan rakkauden arvoiseksi, vaan aiheuttaa sen sijaan orvokin kuoleman. Mutta orvokki rakastaa tyttöä vielä kuolleessaankin: ” Es sank und starb, und freut’ sich noch: dann sterb ich denn, so sterb ich doch, durch sie, durch sie zu ihren Füβen doch. ”
Kamelia (Camellia japonica)
Kuva: David Martin Clavo, Flickr – Creative Commons
Kaunis kamelian kukka esittää keskeistä osaa ranskalaisen Alexandre Dumas nuoremman romaanissa Kamelianainen. Dumas’n kirjan suosion myötä kasvoi myös kukan suosio. Muotitietoisimmat kaunottaret laittoivat sen pukunsa kaula-aukkoon tai hameensa helmaan, kavaljeerit taas hännystakkinsa napinläpeen. Ensimmäiset kameliat tuotiin Eurooppaan Kiinasta, Japanista, Koreasta ja Burmasta 1700-luvun puolivälissä. Kamelian kukan lahjoittaminen merkitsee arvostuksen ja ihailun osoitusta.
Sävellyksiä:
Verdi, Giuseppe: La Traviata
Italialaisen oopperan mestarin Giuseppe Verdin La Traviata on yksi maailman suosituimpia oopperoita. Alexandre Dumas nuoremman Kamelianaiseen pohjautuva teos kantaesitettiin vuonna 1853 ja se kertoo tuberkuloosiin kuolevan kurtisaanin Violetta Valéryn surullisen tarinan. Monet oopperan aarioista ovat muodostuneet todellisiksi ”bestsellereiksi” oopperamaailmassa, varsinkin ensimmäisen näytöksen tarttuva Brindisi – juomalaulu. Violettan rooli kuuluu oopperamaailman vaativimpiin ja osan legendaarisimpia esittäjiä ovat olleet Maria Callas, Joan Sutherland ja Beverly Sills. Oopperassa Violetta antaa rakastetulleen Alfredolle kamelian osoitukseksi rakkaudestaan.
Keltanarsissi (Narcissus pseudonarcissus)
Kuva: ZeNeeceC, Flickr – Creative Commons
Pääsiäisajan suosikkikukka keltanarsissi on kevään ja onnellisen uuden vuoden enne Kiinassa. Brittein saarilla narsissi on Walesin kansalliskukka. Nimensä kukka on saanut Kreikan mytologian kuvankauniilta Narkissos- nuorukaiselta, joka rakastui omaan kuvaansa. Niinpä narsissi onkin itserakkauden vertauskuva.
Sävellyksiä:
Tšerepnin, Nikolai: Narcisse et Echo, op40
Kreikkalaiseen Narkissos-myyttiin pohjautuva venäläisen säveltäjän Nikolai Tšerepninin baletti kantaesitettiin vuonna 1911. Baletissa komea paimennuorukainen Narkissos hylkää häneen rakastuneen nymfi Ekhon. Baletti päättyy, kun omaan kuvaansa onnettomasti rakastunut Narkissos muuttuu keltaiseksi kukaksi, joka tunnetaan tänä päivänä narsissin nimellä. Narkissos ja Ekho on eräs kuuluisan Sergei Djagilevin balettiseurueen tunnetuksi tekemistä balettiteoksista, ja turhamaisen nuorukaisen roolissa tanssi aikoinaan Vaslav Nijinsky, yksi maailman legendaarisimmista miestanssijoista kautta aikojen.
Pihasyreeni (Syringa vulgaris)
Kuva: Marko Kivelä, Flickr – Creative Commons
Valkoiset ja lilanväriset, voimakkaasti tuoksuvat syreenit ovat suosittuja koristepensaita. Syreeni on monissa maissa nuoruuden ja ensi rakkauden vertauskuva.
Englannissa uskottiin ennen, että jos syreenin hakkaa poikki, muut lähellä kasvavat syreenit surevat sitä niin, että pysyvät koko seuraavan vuoden lehdettöminä.
Sävellyksiä:
Chausson, Ernest: Le temps des lilas
Ranskalaisen Ernest Chaussonin sopraanolle ja orkesterille sävelletty Poème de l’amour et de la mer - Rakkauden ja meren runoelma - syntyi vuosina 1882 -1890. Teos koostuu kahdesta laulukokonaisuudesta ja orkesterivälisoitosta. Teoksen päättävä Le temps des lilas - Sireenien aika – on Chaussonin kuuluisimpia yksinlauluja, jota esitetään myös paljon erikseen pianosäestyksellisenä. Säveltäjän ystävä Maurice Bouchoir kirjoitti teoksen laulujen tekstit. Sävellyksen voi katsoa olevan ranskalainen vastine Mahlerin suurille orkesterisäestyksellisille laulusarjoille
Ruiskaunokki (Centaurea cyanus)
Kuva: Michele Molinari, Flickr – Creative Commons
Vanhimpia ruiskaunokista kerrotuista tarinoista on kertomus jumalatar Florasta ja hänen rakastetustaan Cyanuksesta. Kun jumalatar löysi Cyanuksen kuolleena ruiskaunokkiniityltä, hän halusi antaa kukille rakastettunsa nimen. Nimitys Centaurea on sen sijaan lähtöisin kentaurista, jota nuoli oli haavoittanut jalkaan; kentauri pelastui, kun se hoiti haavaa ruiskaunokin mehulla. Kirjailija Yrjö Kokko kertoo saturomaanissaan Pessi ja Illusia, kuinka rikkaruohona halveksitusta ruiskaunokista tulee aatelinen prinsessa Centaurea, kun komea nokkosperhosprinssi rakastuu siihen. ”Sitten tuli nokkosperhonen lentäen. Se oli korea, punaisen, mustan ja valkoisen kirjava. Nokkosperhonen olikin uljas prinssi. Se rakastui heti kaikkiin kukkasiin, joita se ei ollut ennen tuntenut. Tällä kertaa perhosprinssin rakastuminen oli vakavaa laatua. Se meni naimisiin ruiskaunokin kanssa. Ruiskaunokista tuli prinsessa ja se sai uuden hienon aatelisnimen Centaurea.” (Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia)
Sävellyksiä:
Strauss, Richard: Mädchenblumen, op22. Nro 1, Kornblumen (Ruiskaunokit)
Tarhaneilikka (Dianthus caryophyllus)
Kuva: たね, Wikimedia Commons – Creative Commons
Kreikkalainen taru kertoo, kuinka metsästyksen jumalatar Artemis kohtasi komean paimenen, johon oitis rakastui. Tunteet vaihtuivat kuitenkin nopeasti rakkaudesta mustasukkaisuuteen, ja väkivaltainen jumalatar repi raivostuneena irti rakastettunsa silmät ja heitti ne maahan. Niistä kasvoi viehkeitä kukkia – neilikoita. Artemiin tarinasta on saanut alkunsa myös eräs kristillinen legenda. Se kertoo Neitsyt Mariasta, jonka kyyneleet muuttuivat neilikoiksi, kun hän suri ristiinnaulittua Jeesusta. Turkkilaisissa ja kaukasialaisissa matoissa neilikka on onnensymboli. Belgiassa vaaleanpunainen neilikka on suosittu morsiuskukka.
Sävellyksiä:
Valverde, Joaquín: Clavelitos (Neilikat)
Joaquín Valverde oli vuonna 1875 syntynyt espanjalainen zarzueloihin erikoistunut säveltäjä, jota on kutsuttu mm. Espanjan Franz Leháriksi. Hänen suosituimpia sävellyksiään on yksinlaulu Neilikat, jonka sanat on kirjoittanut Juan José Cadenas.
Ruusu (Rosa, heimo)
Kuva: Johanne, Flickr – Creative Commons
Kukkien kuningatar ruusu on kauneuden vertauskuva. Valkoisen ruusun sanotaan versoneen meren vaahdosta, kun taas punaisen ruusun kerrotaan saaneen värinsä kauneuden jumalatar Afroditen verestä. Ranskan kuningas Ludvig XV:n rakastajatar madame de Pompadour loi muotisuuntauksen, jossa ruusut koristivat kankaita ja seinäpapereita. ”Pompadourin ruusun” myötä suosioon nousivat myös elävät ruusut, joilla koristeltiin hiuksia ja kaulanauhoja. Eräs suurimpia ruusujen ihailijoita oli Napoleon Bonaparten ensimmäinen vaimo Joséphine de Beauharnais, joka keräsi kuuluisaan ruusutarhaansa Malmaisonin puistoon kaikkiaan 197 ruusulajiketta. Myös säveltäjä Fréderic Chopin ja kirjailija George Sand rakastivat ruusuja, ja heidän kodissaan Pariisissa oli paljon ruusukuvioisia esineitä.
Sävellyksiä:
Berlioz, Hector: Les nuits d’été. Nro 2, Le spectre de la rose
”Je suis le spectre de la rose, que tu portais hier au bal…”
Ranskalaisen Hector Berlioz’n kuuluisimpia yksinlaulusävellyksiä on hänen laulusarjansa Les nuits d’été - Kesäöitä. Kuuteen Théophile Gauthierin runoon sävelletty teos on osoitus säveltäjän herkästä puolesta. Ruusun aavekuva - Le spectre de la rose - on sarjan toinen laulu. Saman runon pohjalta venäläinen tanssija ja koreografi Mihail Fokin loi vuonna 1911 kuuluisan balettikoreografian Ruusu-unelma. Baletissa nuori tyttö uneksii, että hänen tanssiaisista saamansa ruusu muuttuu komeaksi Ruusun hengeksi, joka houkuttelee hänet kanssaan valssiin. Teoksen musiikkina on saksalaisen säveltäjän Carl Maria von Weberin konserttivalssi Aufforderung zum Tanz (Tanssiinkutsu), ja kantaesityksessä tanssivat Djagilevin baletin tähdet Tamara Karsavina ja Vaslav Nijinsky.
Fauré, Gabriel: Les roses d’Ispahan, op39, nro 4
Gabriel Fauré on yksi ranskalaisen laulumusiikin suurimpia mestareita. Itämaissävytteinen Ispahanin ruusut on hänen kauneimpia sävellyksiään. Teoksen ainutlaatuinen eksoottinen tunnelma syntyy tekstin samettisista kuiskauksista ja melodian unenomaisesta pehmeydestä. Laulun sanat ovat ranskalaisen runoilijan Leconte de Lislen käsialaa.
Flotow, Friedrich von: Letzte Rose oopperasta Martha
Saksalaisen säveltäjän Friedrich von Flotowin suurin menestysteos on ooppera Martha eli Richmondin markkinat. Se kantaesitettiin Wienissä 1847. Ooppera sijoittuu 1700-luvun Englantiin, ja kertoo aatelisen lady Harrietin ja talonpoika Lyonelin romanttisen tarinan. Oopperan tunnetuin aaria on Letzte Rose, joka pohjautuu irlantilaiseen kansansävelmään The Last Rose of Summer.
Strauss, Johann, nuor.: Rosen aus dem Süden, op388
Wieniläissyntyinen Johann Strauss nuorempi kohotti wienervalssin ennennäkemättömän korkealle musiikilliselle tasolle. ”Valssikuningas” oli mestari säveltämään tanssillisen sulavia melodioita. Valssien hitaat johdannot ovat jo itsessään hienostuneita tunnelmakuvia. Säveltäjän loisteliaimpia valsseja on vuonna 1880 kantaesitetty Etelän ruusuja, jonka sävelaiheita on kuultavissa Straussin operetissa Kuningattaren pitsiliina.
Kuva: imayado, Flickr – Creative Commons
Lokakuussa 2010
Seija Sipiläinen
Pasilan kirjasto
Lähdeluettelo:
Bellingham, David: Kreikan mytologia, Gummerus, 2002
Girard-Lagorce, Sylvie: Lumoavat ruusut, WSOY, 2004
Kokko, Yrjö: Pessi ja Illusia, WSOY, 2002
Lempiäinen, Pentti: Sano se kukkasin: kasvit vertauskuvina, WSOY, 1992
Peroni, Laura: Kukkien kieli, WSOY, 1986
Sävelten maailma 1-5, WSOY, 1991