Suomenlinnan historia

Suomenlinnan perustaminen: suurvaltapolitiikkaa

1700-luvulla Suomi oli osa Ruotsin suurvaltaa. Ruotsin asema alkoi kuitenkin horjua vuosisadan puolivälissä, kun Venäjä havitteli takaisin Ruotsin valtaamia alueita. Lisäksi Pietari Suuri aloitti Pietarin kaupungin rakennuttamisen varsin lähelle Suomen rajaa ja halusi varmistaa uuden pääkaupungin turvallisuuden sekä Venäjän laivaston pääsyn Itämerelle.

Venäjän voimistuessa Ruotsin suurvalta-asema heikkeni ja Ruotsi menetti laajoja alueita itärajaltaan – mm. kaikki linnoitukset. 1700-luvun alkupuolella Venäjä miehitti kaksi kertaa Helsingin ja eteni pitkälle Ruotsin valtakuntaan (ns. Isoviha ja Pikkuviha). Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että ruotsalaiset päättivät vuonna 1747 rakentaa Suomenlahdelle suuren linnoituksen ja laivastotukikohdan. Linnoitukselle annettiin nimeksi Sveaborg ja nimi (Svean linna) korosti sitä, että linnoitus oli tarkoitettu koko Ruotsin puolustamiseen. Rakennustöiden johtoon valittiin Augustin Ehrensvärd.

Suomenlinnan rakentaminen oli 1700-luvun puolivälin suurhanke; linnoitus on Euroopan suurimpia. Linnoituksen merkitys ei rajoittunut vain maanpuolustukseen. Suomenlinna toimi rakennusaikanaan keskuksena, josta tekniset taidot ja keksinnöt levisivät yli koko maan rakentajien ja sotilaiden myötä. Suomenlinnasta muodostui myös laajemmassa mielessä uusi kulttuuri- ja taide-elämän keskus.

Upseerien asuttama linnoitus olikin kulttuurielämältään merkittävämpi kuin Helsingin kaupunki. Helsinki oli perustettu Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä jo 1550 ja uuden kaupungin tarkoitus oli kilpailla Tallinnan kanssa Venäjän kaupasta. Kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen 1640. Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki kuitenkin vasta Venäjän vallan alla 1812, jolloin kaupunkia myös systemaattisesti alettiin kehittää.


Suomenlinna 1900-luvulla: suljettu sotilasalue vuoteen 1948

Suomi liitettiin autonomisena suurruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan vuonna 1809. Kolme vuotta myöhemmin Turku menetti asemansa pääkaupunkina Helsingille. Tämän jälkeen Helsinkiin rakennettiin mm. Tuomiokirkko ja sitä ympäröivä empirekeskusta. Samaan aikaan Suomenlinna venäläistyi: saari oli suoraan keisarikunnan alaisuudessa venäläisenä varuskuntana ja linnoituksen keskelle rakennettiin ortodoksinen Aleksanteri Nevskin kirkko (joka muutettiin luterilaiseksi 1928). Venäläisaikana linnoitus oli täysin suljettua aluetta ja rapistui pahoin.

 Venäjän vallankumouksen yhteydessä Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Pian tämän jälkeen linnoitus sai suomenkielisen nimensä, Suomenlinna. Linnoitus oli sotatekniikan kehityttyä menettänyt merkityksensä puolustuksessa, mutta saarille perustetun varuskunnan vuoksi se jäi osittain sotilasalueeksi ja alueella liikkumiseen tarvittiin kulkulupa vuoteen 1948 asti. Suomenlinna alkoi kuitenkin jo kiinnostaa matkailijoita, jotka lunastivat 1930-luvulla vuosittain yli 60 000 passia.