Tapanilan kirjaston historiaa

Jonkinlainen kirjasto Tapanilassa on ollut jo ainakin 75 vuoden ajan, sillä vuonna 1931 Tapanilassa toimi Helsingin maalaiskunnan keskuskirjaston lainausasema. Alku oli vaatimaton: vain muutama hyllyllinen kirjoja Tapanilan työväentalon kirjasto- ja kokoushuoneessa. Mutta jo vuoden 1938 toimintakertomuksen mukaan kirjasto oli saanut oman kirjastonhoitajan, ylioppilas Marjatta Siimeksen, kirjaston nidemäärä oli kasvanut 300:aan ja kirjastolla oli säännölliset aukioloajat, tosin vain kahtena päivänä viikossa yhteensä 3 tuntia. Kirjoja lainattiin vuoden aikana 1728 kappaletta. Lisäksi työväentalolla oli mahdollisuus lukea työväenyhdistyksen tilaamia lehtiä.

Vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa Tapanila liitettiin Helsinkiin ja siitä seurasi suuria muutoksia  myös  kirjastotoimeen: enää ei voitu tukeutua Helsingin maalaiskunnan keskuskirjastoon, vaan Tapanilaan perustettiin Helsingin kaupunginkirjaston alainen haarakirjasto. Kirjasto sijaitsi vanhassa kansakoulurakennuksessa, sen kokoelma käsitti 1474 nidettä ja kirjasto oli auki keskimäärin 10 tuntia viikossa.

Päätoiminen sivukirjastonhoitaja saatiin kuitenkin vasta vuonna 1950. Tähän ajankohtaan ajoittui muitakin suuria muutoksia, sillä kirjasto pääsi siirtymään vanhan koulurakennuksen yläkerrassa sijaitsevaan täysin uusittuun huoneistoon ja aukioloajat lisääntyivät niin, että kirjasto oli auki 6 päivänä viikossa yhteensä 30 tuntia. Kokoelma käsitti tuolloin lähes 3 000 nidettä ja lainaus oli noin 15 000. Seuraavina vuosina nidemäärä kasvoi huomattavasti, samoin lainaus. Vuonna 1960 kirjastosta lainattiin jo yli 32 000 nidettä ja niistä oli lastenkirjoja lähes 60 %. 1950-luvun suuriin uudistuksiin kuului myös kirjaston oma puhelin.

60- ja 70-luku olivat tasaisen kehityksen aikaa, kunnes vuonna 1978 tapahtui seuraava suuri muutos: vanha kirjasto oli todettu palovaaralliseksi ja korjauskelvottomaksi; niinpä kirjastolle jouduttiin etsimään uudet tilat ja ne löydettiin Tapanilan Urheilukeskuksesta. Silloinen kirjastonjohtaja Ritva Granlund kertoo uudesta kirjastosta seuraavaa:

”Uudessa kirjastossa on tilaa 293 m vanhan kirjaston 58 m sijasta. Kirjastossa on aikuisten ja lasten osastot, joiden raja on liukuva: lehtien lukutila, jonka yhteydessä on kahvio sekä henkilökunnan työskentely ja sosiaalitilat. Henkilökunnan tiloja lukuun ottamatta kirjasto kahvioineen on yhtä avaraa tilaa lukuisine pienine ikkunoineen, joista avautuu kaunis näköala alas Tapaninkylään ja Siltamäkeen päin. - - Toiminnan kannalta muuton yhteydessä tapahtui muutamia muutoksia, joista tärkeimpiä on aukioloajan lisäys entisestä 30 viikkotunnista 40 viikkotuntiin, eli kirjaston on avoinna arkisin 12-19 ja lauantaisin 10-15. Tämä nosti vakituisen henkilökunnan määrän kahteen. - - Kirjasto on herättänyt asiakkaissa suurta ihastusta: ’Kyllä täällä on nyt hienoa’ ja ’Ai ku makeeta’ –tyyliin.”

Heti uusien tilojen käyttöönoton jälkeen lainausluvut nousivat jyrkästi, mutta alkoivat jo 1980-luvun alkupuolella yllättäen laskea. Sama suunta oli nähtävissä laajemminkin kirjastojen lainausluvuissa ja ilmiön syynä pidettiin mm. 1980-luvun  ”hulluja” talousvuosia. 1990-luvun alussa kirjastojen lainausluvut alkoivat taas nousta ja tahti kiihtyi sitä mukaa kun lama syveni. Sama kehitys näkyi Tapanilan kirjastossakin, mutta siellä lainauslukujen huimaan nousuun lienee syynä myös Tapanilan väkiluvun selkeä lisääntyminen, Erän toiminnan laajeneminen ja kirjaston kokoelmien kasvu (10 vuodessa 10 000 niteellä) sekä aukioloaikojen lisääntyminen 50 viikkotuntiin. Vuonna 2000 lainaus oli jo yli 100 000, josta lasten lainausta vähän yli puolet.

2000-luvulla Helsingin kaupungin talous alkoi uhkaavasti kurjistua. Niinpä säästösyistä vuonna 2002 esitettiin useamman sivukirjaston sulkemista. Näiden joukossa oli kaikkien suureksi tyrmistykseksi myös Tapanilan kirjasto. Tapanilan asukkaille elämä ilman lähikirjastoa tuntui mahdottomalta ja näin syntyi suomalaisissa oloissa poikkeuksellisen voimakas kansanliike oman kirjaston pelastamiseksi. Kirjasto saatiin pelastettua ja tapahtumien seurauksena perustettiin Tapanilan kirjaston tukijoukot. Tukijoukot ovat siitä lähtien antaneet oivan lisän kirjaston toimintaan järjestämällä moninaisia kirjallisia iltoja paikallisten kulttuurivaikuttajien voimin.

2000-luvun alku on ollut Helsingin kaupunginkirjastolle suurten muutosten aikaa. Uuden käyttöjärjestelmän ansiosta asiakkaat voivat nyt kotikoneiltaankin tutkia kirjaston tarjontaa, tehdä varauksia aineistosta tai uusia omia lainojaan. Toinen suuri muutos koskee lainaus- ja palautusjärjestelmää, sillä vähitellen kaikkiin kirjastoihin on asiakkaiden käytettäviksi saatu sekä lainaus- että palautusautomaatit. Samalla kun muutokset mahdollistavat asiakkaiden entistä suuremman omatoimisuuden, ne myös vapauttavat henkilökuntaa entistä vaativampiin tehtäviin.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Tapanilan kirjasto on vuosikymmenten saatossa monista muutoksista ja myllerryksistä huolimatta selvinnyt hyvin: sen käyttö on kasvanut ja sen kotoinen ilmapiiri on säilynyt. Voidaan siis luottavaisin ja uteliain mielin odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vuonna 2006 AF & MTV