 |
|
|
| |
VALLILAN KIRJASTO - VIHREÄ SUUNNANNÄYTTÄJÄ
|
|
Kirjastot ovat sielultaan ympäristöystävällisiä. Kirjasto ei tuota mitään fyysistä kulutettava tai ostettavaa vaan toimii pikemminkin kulutusta hillitsevänä voimana ja tavaran omistamisen vaihtoehtona. Lisäksi kirjasto on yksi harvoista tiloista missä kaupungin asukas voi oleskella ilman maksua tai jatkuvaa mainostulvaa.
Vallilan kirjasto haki Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen Ekokompassi-merkkiä ensimäisenä kuntasektorin yksikkönä. Merkin saaminen edellytti tarkkaa paneutumista kirjaston kulutukseen, jätehuoltoon, energian käyttöön, hankintoihin ja moninaisiin muihin seikkoihin joista ympäristövaikutus muodostuu.
Työn edistyessä havainnot muuttuivat käytännön toimiksi ja saimme huomata, että yksittäisen yksikön on haasteellista muuttaa toimintaansa niin ratkaisevasti kuin olimme toivoneet. Suuret linjamuutokset olisi tehtävä viraston ja kenties koko kaupungin tasolla.
Saimme merkin keväällä 2011. Todellinen ympäristötyö on vasta alussa.
|
 |
Kirjaston ympäristövaikutukset |
|
Kirjaston ympäristövaikutuksia arvioidessa kävi selvästi ilmi, että suurimmat ympäristöjäljet aiheutuvat tietokoneista ja sähköstä.
Tietotyö vaatii laitteita ja menneiden vuosikymmenten uskomuksista huolimatta tietokoneet eivät ole vähentäneet paperin kulutusta vaan jopa lisänneet sitä. Lisäksi koneet vanhetessaan muuttuvat ongelmajätteeksi.
Tämän lisäksi laitteet syövät huimia määriä sähköä jota kuluu myös lämmittämiseen, valaisemiseen ja muihin oleellisiin asioihin.
Päämääränä on kulutuksen jatkuva vähentäminen. Mutta kuinka paljon voimme vaikuttaa vaikkapa lämmityskuluihin kylmän talven sattuessa?
|
| Vihreän tien näyttäminen |
Kirjastossa enemmän on vähemmän. Helpoin tapa säästää energiaa olisi vähentää aukioloaikoja; pitää kirjasto suljettuna, sammuttaa valot ja viedä tietokoneet pois. Kirjasto pyrkii päinvastaiseen. Yritämme pitää kirjaston auki mahdollisimman kauan ja tarjota yhteistä tilaa lukea, työskennellä, kokoontua tai vain viettää aikaa – jotta meillä olisi valot päällä, mutta muualla ei. |
Ympäristötietoisin vaihtoehto kirjastolle voisikin olla vihreän tien näyttäminen. Suunnannäyttäminen tarkoittaa sitä, että ilmaisemme sitoutumisemme ympäristöasioihin asiakkaillemme, näytämme esimerkkiä ja kannustamme muitakin seuraamaan. Ekomerkin hankkiminen oli oleellinen osa tätä. Se kertoo arvoistamme ja että olemme myös tehneet jotakin: pidämme ympäristöasioita niin tärkeinä, että olemme ponnistelleet merkin eteen. |
Neljä askelta |
 |
|
Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli se, että olemme tiedottaneet asiakkaillemme sitoutumisestamme ympäristöasioihin.
Toinen askel oli se, että pyrimme tarjoamaan helpon pääsyn ympäristötietouteen. Tiedon mää-rän kasvaessa ja niteiden määrän kasvaessa kirjastossa ihmisten on yhä vaikeampaa löytää oleellista tietoa.
Kirjastojen luokitusjärjestelmät eivät välttämättä auta tässä: tieto jätteidenkierrätyksestä, ilmastonmuutoksesta ja energiatehokkaasta rakentamisesta jakautuvat eri puolille kokoelmaa.
Me keräsimme ympäristökirjallisuuden yhteen ja järjestimme sen omaan hyllyynsä. Samasta paikasta löytyy myös Ympäristökeskuksen esitteitä. Kokoelmamme on ehkä pieni, mutta asiakkaat ovat löytäneet sen. Kokoelma myös pidetään ajan tasalla: pieni luotettava kokoelma on parempi kuin iso ja vanhentunut.
|
Kolmas askel oli ympäristöaiheisten tapahtumien järjestäminen. Olemme nyt ottaneet keskustelutilaisuuksien aiheiksi myös ympäristöaiheita. Alan johtavat asiantuntijat ovat tulleet mielellään kirjastoon jakamaan tietämystään.
Neljäs askel on ollut esimerkin näyttäminen muille kirjastoille. Olemme esitelleet ympäristöprojektiamme muille Helsingin kirjastoille ja keväällä liityimme kansalliseen ympäristöprojektiin. Vallilan kirjaston tehtävä tässä projektissa on jakaa kokemuksiamme ja herättää keskustelua aiheesta. Tavoitteemme on että yhä useampi kirjasto voisi sanoa olevansa vihreä – ja tätä kautta vaikuttaa asiakkaiden ja poliittisten päättäjien mielipiteisiin.
|
Uusia ideoita |
|
Suunnannäyttäminen ei kuitenkaan voi jäädä tähän. Tarvitsemme myös uusia ideoita ja toimintoja. Helsingin kaupunginkirjastossa onkin kokeiltu monia ideoita. Kirjastot eivät lainaa vain perinteisiä kirjastoaineistoja, vaan monissa kirjastoissa on mm. sähkömittareita ja urheiluvälineitä lainattavana. Osa tavaroista on muiden kaupungin virastojen omaisuutta, osan kirjastot ovat itse hankkineet. Ongelma on se, että tavarat jonkun on hankittava tavarat ja kirjaston on säilytettävä niitä jatkuvasti, mikä rajoittaa toimintaa.
Vallilan kirjastossa kokeilimme hieman erilaista tapaa lainata tavaroita. Kirjasto toimii yhteistyössä lainauspalvelu Kuinoman kanssa, noutopisteenä. Kuinoma on yritys, jonka kautta ihmiset lainaavat omia tavaroitaan muille. Tavaran omistaja ja lainaaja sopivat lainauksen ehdoista, jonka jälkeen tavara tuodaan kirjastoon, josta lainaaja sen noutaa. Kirjasto vastaanottaa ja luovuttaa tavaroita koodinumeroa vastaan.
|
 |
|
|
|