VALLILA – työväen asuinalueesta trendikkääksi kaupunginosaksi
Vallila-aiheista kirjallisuutta
Vallilan perinteikäs kaupunginosa sijaitsee kantakaupungin pohjoislaidalla ja muodostaa Hermannin kanssa omaleimaisen asuin- ja liikealueen
. 
1900-luvun alkupuolella Vallila oli työväenkaupunginosa ja teollisuusalueena se säilyi 1970-luvulle saakka. Sittemmin teollisuus on pitkälti korvautunut rahoituksen ja tietoliikenteen toimitiloilla. 2000-luvun alussa vanhalle teollisuusalueelle alettiin rakentaa asuntoja.
1900-luvun alun rakentamisihanteiden malliesimerkki
Puu-Vallila rakennettiin kaupungin vuokratonteille1910 ja -20-luvuilla. Siitä kasvoi puutalojen ja vihreiden sisäpihojen kaupunginosa, joka oli aikansa rakentamisihanteiden malliesimerkki.
Arjen asumisen taso ei kuitenkaan ollut kovin korkea: useimmissa rakennuksissa omistaja asui kyllä itse paikalla, mutta lisäksi hyyryläisperheitä saattoi olla toistakymmentä ja nämäkin tavallisesti monilapsisia. Kullakin perheellä oli tavallisesti vain yksi huone käytössään.
Alueen asukkaisiin kuului ammattimiesten – muurarien, maalareiden, kirvesmiesten ja puuseppien – lisäksi juoksupoikia, kylvettäjiä ja ulkotyöläisiä. Vankilan ja rautatien läheisyydestä johtuen monet vanginvartijat ja rautatieläiset hankkivat asunnon Vallilasta.
Kantakaupungin idyllinen keidas ja suojelun kohde
Puu-Vallilalla on kantakaupungin viimeinen puutaloalue ja sillä oli jo purkutuomio 1970-luvun alussa. Asukkaiden painostuksen ansiosta osa alueesta kuitenkin säästyi ja kunnostettiin.
Nykyään alue on idyllinen keidas kantakaupungissa, kaistale mennyttä maailmaa, ja suojattu ”kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiden asuinrakennusten korttelialueena”.
Puu-Vallilalle kontrastin muodostavat Mäkelänkatu ja Sturenkatu: näille tonteille oli lupa rakentaa vain kivitaloja. Lisäksi molemmat kadut olivat huomattavan leveitä ja bulevardinomaisia, vaikka liikenne olikin vielä vähästä: Mäkelänkadulla kulki talvisin hiihtolatu. Täällä rakentamisessa näkyy selvästi myös 1920 ja 30 – lukujen uusklassismi.
Nyky-Vallila vetää opiskelijoita ja taiteilijoita
1900-luvun alussa Vallila oli työläiskaupunginosa, nykyään alue on opiskelijoiden, nuorten naimattomien aikuisten ja taiteilijoiden suosiossa. Tähän vaikuttavat luonnollisesti keskustan ja palveluiden läheisyys, hyvät liikenneyhteydet, asuntojen keskimääräinen pienuus ja suhteellinen edullisuus.
Alueen uudisrakentamisessa painotetaan kuitenkin isompia asuntoja, lapsiystävällisyyttä ja urbaania trendikkyyttä. 
Alueen keskeisiä toimijoita ovat olleet perinteisesti: Paavalin kirkon seurakunta, kansakoulu (Vallilan ala-aste), kirjasto, Elannon näyttämö, Helsingin vankila ja Vallilan siirtolapuutarha. Siirtolapuutarha on yksi Helsingin vanhimmista (perustettu 1930-luvun alussa). Kirjasto on toiminut alueella vuodesta 1908.
Uudempia toimijoita ovat mm. Vallilan taiteilijatalo, jossa on työtilat yli sadalle ammattitaiteilijalle sekä Kallio-Käpylän Punainen Risti. Alueen kaupunginosaseura on Hermanni-Vallila seura. Kirjastolle on myös perustettu oma kannatusyhdistys Vallilan Kirjaston ystävät ry., joka tukee kirjaston tapahtumatoimintaa.
Lisätietoja katso Hackzell, Kaija & Toppari, Kirsti: Oihonnankadulta Kumpulantielle. Helsingin vanhoja kortteleita 4, Helsingin Sanomat
Vallila-aiheista kirjallisuutta
Kaunokirjallisuus: TULOSSA
Tietokirjallisuus: TULOSSA
Kuvalähteet:
Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto: Signe Brander, Kari Hakli
Harri Sahavirta 2008
|