Opera seria-säveltäjiä

Nicola Porpora (1686-1768) sävelsi noin 60 oopperaa ja toimi myös laulun- ja sävellyksenopettajana mm. Hasselle ja Farinellille. Sävelsi Lontoossa v.1733 oopperat Arianna in Nasso ja Polifemo. L’age d’or des castrats Arias for Senesino. Giovanni Battista Pergolesi (1710-1736), tunnettu enemmänkin opera buffa-säveltäjänä, opera serioita mm. Adriano in Siria ja L’Olimpiade. Geminiano Giacomelli (n.1692-1740) sävelsi 19 oopperaa,mm. Cesare in Egitto, Adriano in Siria ja Merope. Arias for Farinelli . Giovanni Battista Sammartini (1700-1775) Francesco Feo (1691-1761) Edellä oli jo puhetta kukoistavasta napolilaisesta koulukunnasta (Scarlatti, Leo, Vinci),joista varsinkin Scarlattin vaikutus opera seria-säveltäjiin oli suuri. Vuonna 1706 saapui Hampurista Italiaan Georg Friedrich Händel (1685-1759), joka omaksui täysin italiaisen tyylin, saavutti menestystä oratorioillaan Roomassa (oopperat olivat pannassa, mutta säveltäjät kirjoittivat oopperamusiikkia oratorion nimen alla) ja suuren voiton Venetsiassa oopperallaan Agrippina. ”Viva il caro Sassone!”(eläköön rakas saksilainen) tervehti venetsialaisyleisö säveltäjää. 1712 Händel asettui Lontooseen, kaupunkiin, jossa italialainen ooppera oli alkanut kasvattaa suosiotaan. Händelin kilpailijana Lontoossa oli Giovanni Bononcini, joka oli Royal Academy of Musicin ensimmäisinä kausina erittäin suosittu, mutta sitten lontoolaisyleisö alkoi suosia Händelin monipuolisempaa ilmaisua. Händel, tai oikeammin George Frideric Handel, kirjoitti lähes viisikymmentä oopperaa, joista Lontoossa mm. Admeto, Alcina, Alessandro, Ariodante, Arminio, Atalanta, Berenice, Deidamia, Floridante, Giulio Cesare, Imeneo, Orlando, Ottone, Partenope, Poro, Radamisto, Rodelinda, Tamerlano ja Xerxes. Handel työskenteli opera serian sääntöjen puitteissa, mutta hän toi teoksissaan esiin yllätyksellisiä ratkaisuja. Hän kiinnitti aina suurta huomiota siihen, että teos pysyisi mahdollisimman hyvin dramaattisesti koossa asettamalla opera serian sovinnaisuudet palvelemaan musiikillisia ja draamallisia pyrkimyksiään. Handelin melodinen taito tulee vakuuttavasti esiin juuri italialaisessa oopperassa, opera seriassa, jonka monimutkaisiin juonikuvioihin hän sävelsi runsaan valikoiman erityyppisiä aarioita tarkoituksenaan luonnehtia henkilöiden tunnetiloja ja käyttäytymistä mahdollisimman tarkasti. Universaalinerona Handel kohotti opera serian korkealle taiteelliselle tasolle, ja kuten niin monet muutkin barokkioopperasäveltäjät hän pystyi säveltämään varsin nopeasti yleisön makuun sopivan teoksen, jota esitettiin lyhyehkö aika, mutta myös todellisia mestariteoksia täynnä mitä hienointa musiikkia. Kun oopperamusiikin kehitys alkoi kulkea kohti klassismia, pysytteli Handel myöhäisbarokkityylissä. Royal Academy of Music lopetti toimintansa 1728, kun alkoi käydä selväksi, ettei italialainen ooppera käynyt enää kaupaksi Lontoossa niin hyvin kuin aikaisemmin. Mutta Handel oli saanut kerättyä sen verran pääomaa, että perusti oman oopperaseurueensa, joka joutui kilpailemaan Porporan ja Farinellin Opera of Nobilityn kanssa. Italialaisen oopperan mahtikausi Lontoossa päättyi 1737, ja Handel ryhtyi säveltämään yleisöön paremmin vetoavia englanninkielisiä oratorioita.

Handel	King’s (Queen’s) Theatre

Jean-Philippe Rameau Palaamme hetkeksi Ranskaan,jossa 1733 ilmestyi 50-vuotiaan Jean-Philippe Rameaun ensimmäinen ooppera Hippolyte et Aricie. Rameau (1683-1764) tuli ensin tunnetuksi musiikinteoriaa käsittelevistä kirjoituksistaan, ja harmoniaoppia käsittelevän kirjansa Traite de l’harmonie myötä hänestä tuli kuuluisa ja kiisteltykin henkilö ulkomaita myöten. Konservatiivit eli Lullyn kannattajat pitivät Rameaun tragedie an musiqueta liian monimutkaisena ja italialaisena. Rameau sai kuitenkin puolelleen vaikutusvaltaisia kannattajia, mm. Andre Campran,joka ylisti Rameauta miehenä,j oka ”tulee jättämään meidät kaikki varjoonsa”. Rameaun asema vahvistui, kun hovi alkoi kiinnostua hänen musiikistaan. Hän sai runsaasti tilauksia sekä hovilta että oopperasta, hänelle myönnettiin suuri eläke ja arvonimi compositeur de la chambre du roi. Hippolyte et Aricien lisäksi syntyivät 1730-luvulla tragedie en musiquet Castor et Pollux ja Dardanus sekä Les Indes galantes ja Les fetes d’Hebe, jotka ovat oopperabaletteja. Näiden teoksien rinnalle arvostuksessa nousevat säveltäjän myöhemmästä oopperatuotannosta Zoroastre, Platee ja Pigmalion. Luomistyönsä loppuvaiheessa Rameau keskittyi entistä enemmän musiikkiteoreettiseen työhönsä säveltämisen jäädessä vähemmälle. Rameaun näyttämömusiikki on kokeilevampaa ja tietyllä lailla mielikuvituksellisempaa kuin ranskalaisilla yleensä tuolloin. Harmonian mestarina hän osasi säveltää ylellisen loistokkaita kuoro-osia balettikohtauksiin,alkusoitot ovat vaihtelevia,sinfoniaa ennakoivia ja orkesteritehot(soittajia jopa 50) vahvoja. Erilaisilla tansseilla oli tärkeä osa Rameaun oopperoissa,joihin ne toivat viihdyttävää keveyttä. Kun Pariisissa esiteltiin italialainen buffa-ooppera 1752(Pergolesi, Latilla),syntyi ns. buffonistikiista italialaisen koomisen oopperan kannattajien (mm. Rousseau) ja perinteisen ranskalaisen vakavan oopperan, arvovaltaisena johtohahmonaan Rameau, kannattajien välille. Johann Adolf Hasse Hasse (1699-1783) opiskeli Alessandro Scarlattin ja Porporan johdolla Napolissa ja häntä pidetään ns. toisen napolilaisen koulukunnan tärkeimpänä edustajana. Hän työskenteli myös Venetsiassa ja omaksui italialaisen tyylin niin perusteellisesti, että sai lempinimen ”il caro sassone” (rakas saksilainen).Hassen pääasiallisena työpaikkana oli Dresdenin hoviooppera, joka oli Euroopan musiikkielämän suurimpia keskuksia. Hasse hoiti puolalais-kuninkaallisen ja saksilais-vaaliruhtinaallisen kapellimestarin virkaa 1731-1760 ja sävelsi ilmeisesti kaikki Metastasion libretot. Kaikkiaan Hasse teki (Italia mukaan lukien) yli viisikymmentä oopperaa vieden opera seria-tyylin täydellisyyteen. Hän kiinnitti suurta huomiota resitatiivien musiikilliseen ilmaisuun, hänen orkeskerinkäsittelynsä on taiturillista, ja laulumusiikkisäveltäjänä häntä pidettiin aikansa suurimpana mestarina yksityiskohdiltaan rikkaalla melodiikallaan. Hasse meni naimisiin kuuluisan laulajattaren Faustina Bordonin kanssa, ja kun pariskunta saapui vierailulle johonkin kaupunkiin, oli se todellinen tapaus. Hassen oopperoita: Artaserse Cleofide Arminio, Piramo e Tisbe Arias for Farinelli Carl Heinrich Graun (1703-1759) Tullessaan valtaan 1740, rakennutti Fredrik Suuri ensitöikseen Berliiniin oopperatalon, johon hän palkkasi hovikapellimestariksi Carl Heinrich Graunin, joka hänkin oli käynyt italialaisen koulun opettajanaan Antonio Lotti. Graun sävelsi 27 italialaista oopperaa Berliiniin,j a vei opera seriaa kohti galanttia tyyliä hienostuneella musiikillaan. Graunin opperoita: Cleopatra & Cesare Rodelinda Montezuma

Berliinin oopperatalo alkuperäisessä asussaan

<< Alkuun	< Edellinen Seuraava >